Oli siinä ihmettelemistä
Oli kummun ympärillä aina jäätä
Monet eläimistä viihtyivät jään päällä
mukaanlukien korppi sekä näätä
Lumiukko piti huolen ettei pakkasherra nukahtaisi
Joskus jäältä heijastuva valo sokaisi
Mies vanhalle naiselle tokaisi:
"Miten tämä on mahdollista?"
Mietti nainen hetken
Vastauseksi nyökkäsi
Mies ymmärsi
Aloittivat kesäisen retken
Tupruttelivat piippukessua hetken
Letkeä kettu hymyili lempeästi
Jostain kaukaa oli tultu tänne asti
Kauan aikaa sitten tähdistä lähtöisin oleva
Muukalaisrotu oli laskeutunut tänne missä paistoi
aurinko
Tavalla mukavimmalla
Taikoja oli tehty maankamaralla
Varmistaakseen ettei pimeys laskeutuisi muutenkuin
iloisesti
Kauanhan tämä kesti
Shakkilaudalla peli oli kesken
Vantterat miehet nokkelat ja toimeliaat
Miettivät syntyjä syviä
Tuli tuloksia niin hyviä
Maassa vallitsi rauha
Lojui maassa unhoitettu jättiläismäinen kauha
Runsauden sarvea käsiteltiin varovasti ja huolella
Ei ollut maassa voimaa tuonelalla
Enkelit olivat jo kauan sitten jättäneet maan
Eivät halunneet viipyä turhaan
Olihan muualla paljon rakennettavaa
Maahan oli soluttautunut pahaa enteileviä tummia
hahmoja
Omituisia olivat
Sinne tänne riensivät ja säntäilivät
Ihmisiä ja eläimiä sättivät
Mystisiä mystikkoja jotka tekivät mielellään mitä
tahtoivat
Pouta ei tälläistä arvostanut
Harvensi heidän joukkojaan varmoin ottein
Mietti aina miettiliäänä ääneen huudahti "Sen tein!"
Arvoituksellinen runsauden sarvi yski ja kärsi nuhasta
Ajatus suuresta mutta hyvin rumasta suunnitelmasta
Juonsi juurensa avoinna olevasta mysteerien repusta
Hoppuilu ja säntäily loppuisi aikanaan
Olivat oudot tummat hahmot tulleet ja joutuivat nyt
kotiinsa palaamaan
Kummastuksensa ja närkästyksenä oli suuri kun pouta
Hieroi silmiään ja puhalsi sarvea korvaan
Jokainen alkoi näkyjä näkemään
Riensivät mystikot sankoin joukoin
Alkoivat nääntymään
Vain yksi jäi
Kuolematon
Ajaton
Huomaamaton
Janoton
Nälkänsä kasvoi suureksi
Muutti itsensä paksuksi juureksi
sanaiseksi kasvi muuriksi
Viisaus paistoi ihmisten mielssä kirkkaana
Sirkat soittivat salolla
Juuri työntyi eteenpäin
Puhui ja juonitteli mitä mieli
Alkoi tästä uusi aamunkoitto
Uusi avaruuksia taittava kieli
Suuri madonreikä syntyi
Hyönteisiä mietitytti
Mistä moinen mahtoi johtua
Pakkasherra torkahteli
Piti silti huolta
Ettei vain lammen jää pääsisi sulamaan
Alkoi joku samantien henkiolentoja muualla manaamaan
Joku käveli rennoin askelin kanavaan
Omituinen kansa tulisi palaamaan
Tähti raivostui
Sammui
Alkoi valoaan salaamaan
Aurinkotäti pamahti paikalle
Ei ollut sijaa nyt sanaharkalle
Kohta tapahtuisia kummia
Horisontissa näkyi pilviä tummia
Myhäili miehistä viisain itsekseen
Pureskeli purukumia
Tarttui juureen
Nakersi sen halki
Laskeutui yhtäkkiä talvi
Kolmesataa vuotta myöhemmin outo rotu palasi
Yö heitä rutisti ja halasi
Änkivät luokse madonreijän
Katosivat
Eivät koskaan tulisi palaamaan
Ei ketään jäänyt harmittamaan
Moni ei uskonut silmiään
Palaisivat vielä tarinaan
Puiden latvat huojuivat
Kukkia kaikki katselivat
Reppu sulkeutui ja katosi seikkailemaan avaruuteen
Uskoivat kaikki tämän jälkeen totuuteen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
nostaa odotuksia jostain, kuin huomaamatta
tarina paisuu, luonne muuttuu, vastakohtien
yhteenotoiksi, tahtojen suuntaansa ohjaaviksi
avaruudellisuus tunnelmissa vahvuu, noustaan
kauaksi ihmeellistä valo ajoin loistavalta kiveltä,
kiinnekohdasta, jossa tuntui turvalliselta, riidattomalta
runosi liike kuljettaa, hengästyttää antamatta uutta
kiinnekohtaa lukijan pysähtyä, ehken ymmärrystään
syventää, mielikuvituksen lentoa vailla päämäärää
Sivut