Oli siinä ihmettelemistä

Oli kummun ympärillä aina jäätä

Monet eläimistä viihtyivät jään päällä

mukaanlukien korppi sekä näätä

Lumiukko piti huolen ettei pakkasherra nukahtaisi

Joskus jäältä heijastuva valo sokaisi

Mies vanhalle naiselle tokaisi:

"Miten tämä on mahdollista?"

Mietti nainen hetken

Vastauseksi nyökkäsi

Mies ymmärsi

Aloittivat kesäisen retken

Tupruttelivat piippukessua hetken

Letkeä kettu hymyili lempeästi

Jostain kaukaa oli tultu tänne asti

Kauan aikaa sitten tähdistä lähtöisin oleva

Muukalaisrotu oli laskeutunut tänne missä paistoi

aurinko

Tavalla mukavimmalla

Taikoja oli tehty maankamaralla

Varmistaakseen ettei pimeys laskeutuisi muutenkuin

iloisesti

Kauanhan tämä kesti

Shakkilaudalla peli oli kesken

Vantterat miehet nokkelat ja toimeliaat

Miettivät syntyjä syviä

Tuli tuloksia niin hyviä

Maassa vallitsi rauha

Lojui maassa unhoitettu jättiläismäinen kauha

Runsauden sarvea käsiteltiin varovasti ja huolella

Ei ollut maassa voimaa tuonelalla

Enkelit olivat jo kauan sitten jättäneet maan

Eivät halunneet viipyä turhaan

Olihan muualla paljon rakennettavaa

Maahan oli soluttautunut pahaa enteileviä tummia

hahmoja

Omituisia olivat

Sinne tänne riensivät ja säntäilivät

Ihmisiä ja eläimiä sättivät

Mystisiä mystikkoja jotka tekivät mielellään mitä

tahtoivat

Pouta ei tälläistä arvostanut

Harvensi heidän joukkojaan varmoin ottein

Mietti aina miettiliäänä ääneen huudahti "Sen tein!"

Arvoituksellinen runsauden sarvi yski ja kärsi nuhasta

Ajatus suuresta mutta hyvin rumasta suunnitelmasta

Juonsi juurensa avoinna olevasta mysteerien repusta

Hoppuilu ja säntäily loppuisi aikanaan

Olivat oudot tummat hahmot tulleet ja joutuivat nyt

kotiinsa palaamaan

Kummastuksensa ja närkästyksenä oli suuri kun pouta

Hieroi silmiään ja puhalsi sarvea korvaan

Jokainen alkoi näkyjä näkemään

Riensivät mystikot sankoin joukoin

Alkoivat nääntymään

Vain yksi jäi

Kuolematon

Ajaton

Huomaamaton

Janoton

Nälkänsä kasvoi suureksi

Muutti itsensä paksuksi juureksi

sanaiseksi kasvi muuriksi

Viisaus paistoi ihmisten mielssä kirkkaana

Sirkat soittivat salolla

Juuri työntyi eteenpäin

Puhui ja juonitteli mitä mieli

Alkoi tästä uusi aamunkoitto

Uusi avaruuksia taittava kieli

Suuri madonreikä syntyi

Hyönteisiä mietitytti

Mistä moinen mahtoi johtua

Pakkasherra torkahteli

Piti silti huolta

Ettei vain lammen jää pääsisi sulamaan

Alkoi joku samantien henkiolentoja muualla manaamaan

Joku käveli rennoin askelin kanavaan

Omituinen kansa tulisi palaamaan

Tähti raivostui

Sammui

Alkoi valoaan salaamaan

Aurinkotäti pamahti paikalle

Ei ollut sijaa nyt sanaharkalle

Kohta tapahtuisia kummia

Horisontissa näkyi pilviä tummia

Myhäili miehistä viisain itsekseen

Pureskeli purukumia

Tarttui juureen

Nakersi sen halki

Laskeutui yhtäkkiä talvi

Kolmesataa vuotta myöhemmin outo rotu palasi

Yö heitä rutisti ja halasi

Änkivät luokse madonreijän

Katosivat

Eivät koskaan tulisi palaamaan

Ei ketään jäänyt harmittamaan

Moni ei uskonut silmiään

Palaisivat vielä tarinaan

Puiden latvat huojuivat

Kukkia kaikki katselivat

Reppu sulkeutui ja katosi seikkailemaan avaruuteen

Uskoivat kaikki tämän jälkeen totuuteen