Joskus itsensä tunteminen vaatii peilaamista muiden kautta.
Kiitos kun luet runojani. Lukaise ihmeessä alkupäänkin tuotantoa.
"Do not go gentle into that good night
Do not go gentle into that good night,
Old age should burn and rave at close of day;
Rage, rage against the dying of the light.
Though wise men at their end know dark is right,
Because their words had forked no lightning they
Do not go gentle into that good night.
Good men, the last wave by, crying how bright
Their frail deeds might have danced in a green bay,
Rage, rage against the dying of the light.
Wild men who caught and sang the sun in flight,
And learn, too late, they grieved it on its way,
Do not go gentle into that good night.
Grave men, near death, who see with blinding sight
Blind eyes could blaze like meteors and be gay,
Rage, rage against the dying of the light.
And you, my father, there on the sad height,
Curse, bless, me now with your fierce tears, I pray.
Do not go gentle into that good night.
Rage, rage against the dying of the light."
- Dylan Thomas - 1914-1953
Kommentit
Postiviisuudessa on voimaa
kuin runossasikin,
hyvä runo <3
Tässä on runominä saanut päätökseen hetken itsetutkistelun ja lähtenyt vahvoin mielin ja tuntein jatkamaan eteenpäin.
Itsetunnon vahvuutta kuvaa hyvin tämä runo.
Aivan, etiä päin vaan, niitä kolhuja tulee jos on tullakseen, mutta matkan varrella varmasti kompastuu kivoihinkin asioihin, kunhan vain liikkuu..........
H i e n o !
Näin on nähtävä, ja itsestään huolta pidettävä!
Tässä ja nyt-meiningillä.
Vautsi! Olet kyllä kirjoittanut runon, joka osui ja upposi. NIin menneisyys meitä muovaa, joskus rajullakin kädellä. Mutta eteenpäin kun menee, niin kaikki muuttuu kuitenkin menneeksi. Lopetus on mieluinen ja hyvä! Kiitos paljon runostasi, se luo voimaa :)
Myötämäissä on varmistuttava siitä, että jarrut toimivat. Muuten sitä saattaa pämäyttää vauhdilla päin ikiaikaista petäjää.
Sivut