Kauhun ja kaunan, tuhovimman ytimessä
Hulluuden peilitalossa, jossa vain sirpaleet heijastivat hyvyyttä
Sieltä se nousi ja kurotti kohti taivaita, kohti tähtiä
Sieltä se ympäröi koko olemuksensa
Hänet, jonka nimi oli ikivanha, kuin ikipuiden jykevät rungot
Ikirouta olisi hänen lahjansa ihmiselle
Se pyyhkisi häpeällisen rodun, mielessään tuon luonnon virheistä suurimman, yli välinpitämättömyyden tavoin
Välinpitämättömyyden, joka symbolisoi noiden syöpäläisten sairaalloista asennetta
Rakkaudesta hän vahingoittaisi äiti maata, vihansa oli kylmää
Hän veisi sivilisaatioilta elämän edellytykset, sammuttaakseen vimmansa
Saadakseen yksin olla ja rakastaa äitiään
Saattaakseen rakkautensa
Kiertoon
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kiitos sanoistasi
Sivut