Alkoi tästä seikkailu suuri
Miehet ja naiset lapsineen
Astuivat kivisen patsaan eteen
Kävelivät patsaan ohi veteen
Upposivat kilmometrejä
Olivat uimareina ketteriä
Uiskentelivat syvimpään kohtaan
Paine sattui monen otsaan
He eivät tarvinneet sukelluspukuja
Eivät tieteen apuja
Mystiikka puolellaan
Uivat onnellisina
Heitä ei kuvata tavallisina
Ihonsa hohtavat valkeaa ja punaa
Etsivät mystiikan alkujuurta mystikan summaa
Omituisia maisemia
Vesiperhosia
Merihevosia
Näkymä on henkeä salpaava
Saapuivat paikkaan jonka nimi oli unohdettu
ajan saatossa
Olivat perillä
Monen iho oli rikkoontunut oli verillä
Parannustarvikkeet mukanaan
He eivät tukeutuneet jumalaan
Tunsivat tiensä vesissä
Oli merenkulku ja uiminen syvään juurtunut heillä
verissä
Kohtalonsa sinetti aukaistiin
Taiat lausuttiin
Valtava pyörre aukesi eteensä
Moni otti valosauvat käsiinsä
Näkymä muuttui omituisemmaksi
Heitä pelotti mutta oltiin tultu tänne asti
Jättiläimäinen sateenkaarenvärinen kilpikonna heräsi
Moni rohkeuttaan suunnattoman kokoisen jätin edessä
keräsi
Rakennuksia jotka oli rakennettu mystiikan luomasta
korallista
Tiesivät oli tämä vaarallista
Kilpikonna tuijotti ja aukoi suutaan
Jokaisen päässä alkoi ääni huutamaan
Sitten rauhoittui ja alkoi puhumaan
Alkoi komminikaatio sujumaan
Sinettiä ei enää saisi kiinni
Aika kovaa vauhtia täällä syvimmässä kohdassa riensi
Kilpikonna pyysi elehtimällä ihmiset päälleen istumaan
Kukaan ei tätä kehdannut alkaa vastustamaan
Olihan kyseessä luomakunnan suurin olio
Kilvessään muuutama arpi ja kuolio
Rohkeat sielut istuivat kyydissä miettieläinä
Mielensä kirkkaina
Täynnä toivoa
Oltiin tultu myös etsimään kaivoa
Kaivosta saattoi löytää kirjeitä tuonpuoleisesta
Tiesivät oli kaikki saanut alkunsa alkujuuresta
Kilpikonna pysähtyi
Ihmiset hyppäsivät kyydistä pois
Moni toivoi että loppua tämä retki jo vois
Olivat saapuneet kielekkeelle jolta alas hyppääminen
Veisi joko paratiisiin tai tuonelaan
Riippuisi sielusta uskostan itseään suurempaan
Moni mietti moni empi
Osa hyppäsi toivonaan paratiisin lempi
Heistä kuultu koskaan enää ei
Tämä joiltain toivon vei
Jäljellejääneistä osa takaisin kilpikonnan kyydillä
palasi
Jäljellejääneet toisiaan halasi
Yksi lapsi taituroi varommattomasti kielekkeellä
Ei ollut tällä kertaa aikuinen vahtimassa vierellä
Putosi alas rotkoon ja katosi
Ihmisten mieli tämän tapahtuman johdosta vajosi
Tapahtui ja sattui kummia
Alkoi vesi ympärillään kuplimaan
Pitivät peloissaan kiinni toisistaan
Hakivat tukea maagisista voimistaan
Kadonneeksi luultu lapsi nousi syvyyksistä
Mukanaan iso kirja
Kiihtyi vesi ympärillään alkoi suuri virta
Virta pyyhkäisi ihmiset mennessään
Osa mietti oliko loppu edessään
Lapsi avasi kirjan sanoin sanan
Rotko sulkeutui jätti jälkeensä verivanan
Virta vei eloon jääneet takaisin lähtöpisteeseen
Unohtivat missä olivat missä olivat käyneet
Paitsi punahiuksinen lapsi
Uskoi häntä ainoastaan vanha harmaahapsi
Hän palaisi vielä rotkon avamaan
Opetteli kirjan sanat tarkasti tavaamaan
Hän ei tahtonut alkaa tietoansa muilta salaamaan
Kilpikonna hymyili
Matkalaisensa olivat kaiken tapahtumista unohtaneet
Tiesi jätti että mielensä olivat nyt asian tiimoilta
keventyneet
Surivat kadonneita ystäviään eivät ymmärtäneet
Miettivät olivatko ystävät rakkaat eteenpäin menneet
Lapsesta kasvoi aikuinen
Tietäjistä viisain
Kädessään oleva kirja oli heidän pelastuksensa avain
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihanan rönsyilevä ja soliseva tarina. Tässä tuntuu auringon säteet ja rännussä juoksenteleva sadevesi.
Täytyy palata lukemaan enemmän, jotta kirjan sisältö selviää. (Pyhä vai mikä..)
Sivut