On kuin pimeä huone
Jossa on ääniä
Päätä kääntäviä
Joista ei saa kiinni
Pedon lukua ei tarvita
Kun alkaa ihminen tekojaan harkita
Mielitekoja on monia
Moni katsoo vierestä sotia
Moni jää kotia
Toiset valitsevat oikeuden tien
Toiset elämän ihmisiltä vie
Valvomme toisiamme
Olemme vaistojemme varassa
Niin hyvässä kuin pahassa
Toiset kylpee rahassa
Toiset raataa eikä käteen jää paljon mitään
Tämä johtaa inhimilliseen hätään
Joku silloin tällöin apuun säntää
Ei ole välttämättä apua jumalista
Jos ei itseään osaa auttaa
Moni lohtua hakee humaltumisesta
Tarvitaan rautaista tahtoa jos meinaa selvitä ahdingosta
Meissä jokaisessa peto syvällä asustaa
Voit tarkastella vaikka historiaa
Moraaliset opit heitetään usein pois
Kun tarpeeksi kauhuja todistaa
Muiden arvosteleminen on helppoa
Oletko koskaan tarkistellut sisimpääsi?
Koita ajatella positiivisesti näin elämästä tulee kelpoa
Onko tulos häävi?
Olet joskus jäävi
Ei se ole sääli
Pitää itseä joskus patistaa
Ettei ala ahistamaan
Pala kurkussa
Ei kannata väkisin muille totuuksiaan survoa
Tunne vihlova
Joskus haparoiden menemme kohti valaistumista
Valoa
Alkukantaiset vaistot ovat meissä syystä
Emme olisi muuten päässeet näin pitkälle
Silti on aika kehittyä
Muuttua jotta aidosti voisi itsenään esiintyä
Evoluutio on meissä jokaisessa
Ensimmäisessä askeleessa
Itsensä kehittäminen vaatii
Joskus selviytymistä
Vaistoillensa antautumista
Intuitio pitää usein paikkansa
Piilee tässä kuitenkin joskus ansa
Historia on näyttänyt meille
Kuinka moni kansa
On päättynyt
Näiden kohdalta näytelmä on loppunut
Esirippu laskeutunut
Mutta näytös elää silti vielä meissä
Maassa merissä tähdissä
Uskallatko elää arvokasta elämää?
Mitä silloin käteen jää?
Mitä luulet mikä on ihmiskunnan määränpää?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut