On kuin pimeä huone

Jossa on ääniä

Päätä kääntäviä

Joista ei saa kiinni

Pedon lukua ei tarvita

Kun alkaa ihminen tekojaan harkita

Mielitekoja on monia

Moni katsoo vierestä sotia

Moni jää kotia

Toiset valitsevat oikeuden tien

Toiset elämän ihmisiltä vie

Valvomme toisiamme

Olemme vaistojemme varassa

Niin hyvässä kuin pahassa

Toiset kylpee rahassa

Toiset raataa eikä käteen jää paljon mitään

Tämä johtaa inhimilliseen hätään

Joku silloin tällöin apuun säntää

Ei ole välttämättä apua jumalista

Jos ei itseään osaa auttaa

Moni lohtua hakee humaltumisesta

Tarvitaan rautaista tahtoa jos meinaa selvitä ahdingosta

Meissä jokaisessa peto syvällä asustaa

Voit tarkastella vaikka historiaa

Moraaliset opit heitetään usein pois

Kun tarpeeksi kauhuja todistaa

Muiden arvosteleminen on helppoa

Oletko koskaan tarkistellut sisimpääsi?

Koita ajatella positiivisesti näin elämästä tulee kelpoa

Onko tulos häävi?

Olet joskus jäävi

Ei se ole sääli

Pitää itseä joskus patistaa

Ettei ala ahistamaan

Pala kurkussa

Ei kannata väkisin muille totuuksiaan survoa

Tunne vihlova

Joskus haparoiden menemme kohti valaistumista

Valoa

Alkukantaiset vaistot ovat meissä syystä

Emme olisi muuten päässeet näin pitkälle

Silti on aika kehittyä

Muuttua jotta aidosti voisi itsenään esiintyä

Evoluutio on meissä jokaisessa

Ensimmäisessä askeleessa

Itsensä kehittäminen vaatii

Joskus selviytymistä

Vaistoillensa antautumista

Intuitio pitää usein paikkansa

Piilee tässä kuitenkin joskus ansa

Historia on näyttänyt meille

Kuinka moni kansa

On päättynyt

Näiden kohdalta näytelmä on loppunut

Esirippu laskeutunut

Mutta näytös elää silti vielä meissä

Maassa merissä tähdissä

Uskallatko elää arvokasta elämää?

Mitä silloin käteen jää?

Mitä luulet mikä on ihmiskunnan määränpää?