![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> lindalinda kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-973-1704543864.jpg?itok=FK4e7q4m "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> lindalinda kuva")
siipirikon
on mahdotonta lentää
murtuneella sydämellä
ei kurkoteta rakkauden rantaa
auringon kulta tummuu
kuu kääntää viileän kyljen
sade lyö vasten
jättämättä hyväilyä huulillesi
kylmä käy läpi kehon
aamu tarjoilee uutta päivää
toivo tassuttelee jo luo
pienin
niin pienin askelin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Jotenkin niin valtavan koskettava runo ja täynnä mitä ihaninta luonnon kuvausta. Onneksi toivo saa vallan....
Kaunista on,pidän.
upeaa
Kaunis. Pidin!
Kaunis ja toiveikas.
Hetki ajatella, hetki muistella, hetki surra ja sitten huomata, että alkaa kajastaa.
Hieno runo. Lopetus värittää runon herkällä tunnelmalla, ei riko surumielisyyttä mutta tuo siihen hennon, kauniin toiveikkuuden. Onkohan "toivo" kissa? Se sopisi kissan nimeksi. Joskus Luoja lohduttelee meitä luontokappaleiden kautta. Mutta on toivo paljon muutakin, on, ja joskus se todellakin tassuttelee pienin, pienin askelin. Kuitenkin se tassuttelee luo. On uusi päivä. Ja kohta uusi vuosikin!
Pettyneen on vaikea uskoa
että ne haavat arpeutuisivat
sillä auringonpaisteen jälkeen
tulee aina se hämäryys
joka peloittaa.
Vaikka sanasi häipyvät
tuulen myötä
kyyneleiden piirrellessä
vanojaa poskilleni
tunnen yhä lämpöist huulesi
huulillani.
En ole yksin
enkä yksinäinen
silti odotan!
Aamulla päivää
päivällä iltaa
illalla yötä,
sillä Sinä
olet niissä yän
lempeissä unien kuvissa.
Kyllä sitä on oppinut hitaasti kiiruhtamaan.
Upeaa.
Jos harvakseltaan runoilet
jaksaa näitä sanahelmiä odotella
pysäyttävää
hurmioituneeksi saavaa sanaa
Kiitos lindalinda
Tunteiden kirjoa runosi laulaa, monitahoisia kielikuvia. Kiitos tästä.
Surullinen, kaunis runo
Niin koskettava,mutta kaunis ja toivoa antava runo.
voi kun upea runo ja ihania kielikuvia:)kyllä tykkäsin!
Toisesta säkeestä pidin erityisen paljon, toki kokonaisuus on myös kaunis. Hienoa.
Hienot nuo kaksi viimeistä säkeistöä. Mietin, tarvitseeko edes alkua.
Tämä vetää sanattomaksi...
Otsikosta tuli mieleen, ennen runon lukua, että kirjoitat tilanteesta, jolloin ei runoa synny.
Mutta tämähän on ihan muuta!
Niin, ehkä tässä kuvaat hetkeä, jolloin istuu kynä kädessä pöydän ääressä, ja sielu värisee mennyttä.
Siipirikko on surullinen, mutta löytää pikkuruisin askelin toivoa.
Äärettömän onnistunut kokonaisuus.
Kaunis loppu kruununa taiten kirjoitetulle runolle, joka koskettaa lukijaa vahvasti.
osaavaa ja monen monta asiaa mieleen tuovaa runoa
Runosi sanoma pysäyttää. Siipirikon murtunut sydän koskettaa, mutta pienen pinet askeleet tuovat toivoa.
Runosi on koskettava helmi. Kiitos tästä.
Runo ikäänkuin paljastaa joukon elämän nurjista puolista, joita itsekullakin on ajoittain edessä, mutta vihdoin ne pikkuhiljaa kääntävät, toivon, joka pienin mutta varmoin askelin astelee esiin, mukana aurinkoisen puolensa näkyviin ja elämä alkaa taas lämmetä.
Ihana runo, vaikka hiukan surumielinen.
Herkkä, haikea runo, vaikka lopussa toivoakin...hyvä
Tämän hauraus on särkyvää. Kuin hileinen suudelma johon mielen herkkyys ja elämänvoima tuovat lämmön. Minusta tässä on mitä lämpimin rakkaus lukijaa kohtaan. Tunteiden hellässä käsittelyssä, upea runo.
Sivut