miksi nielen vain hämärää
kuuntelen
kuinka hanki putoaa
hengittää hitaasti alaspäin
osaatko sanoa
miksi olen tullut tällaiseksi
kyljilläni vielä
ihmiskäden kokoiset painanteet
iholle jääneenä
äänten painuva sävel
kasvoilla
läpikuultavien kyynelten varjot
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Otti kainaloonsa suru joka runollasi asuu
tunnen puolet keveyttä jo mielessäsi kun
sanoiksi pahan tunteen sait....
Koskettavaa suruisaa kerrontaa, kaunis runo
Jo runon ensimmäiset sanat vievät tämän lukijan mennessään...huimaa sanojen käyttöä,joiden auttamattomana seurauksena ovat vahvasti vaikuttavat tunteet. Voin vain ihailla. Upeaa!
Mistä tulevat pitkät varjot
jotka käyvät valoisiin huoneisiin
peittäen kirkkauden
tummaan hämärään?
Kuuletko, hengitykseni
tihenevät jaksot !
Mihin ovat kadonneet sanasi?
Nuo jotka kerran soittivat
koko sieluuni saakka,
ovat muuttuneet
molli voittoisiksi tuntojen
ääniksi.
Suolaiset vedet poskillani
kertovat omaa tarinaansa,
elämän kauneudesta
ja sen jaksamisesta.
Ehyt kokonaisuus runosi on. Hienoilla kielikuvilla rakennettu, etenee lopun kyynelten varjoihin vaivattomasti. Surullinen sanojen huntusi on. Kiitos tästä.
Upeaa tekstiä. Sanoja, kipuilevia.
Todella hieno, kaunis runo.
Surun olemus ja varjojen syvyys,
antavat runoosi mieleenpainuvan
säväyksen. Varjojen maassa
aina joskus hapuilee ja yrittää
saada tasapainoon mielensä,
kehonsa. Vaikuttava runo!
Ikäkausikriisi:elämä takanapäin?
Mitä mahdollisuuksia voi vanhenevalla naisella olla? Ovatko muistot vain merkkejä menetyksistä? — Vai voisivatko ne todistaa eletystä elämästä?
Puhutteleva runo.
Koskettaa syvältä tämä
Tämän runon kielikuvat on niin tuorehia jotta en oo koskaa vielä törmänny yhtä hienoohin. Vaikka melankolia on päällimmäänen ajatus niin tämä on hyväksyvä ja lämminki, läpikuultavin kyynelin. Oon mykistyny taitojes äärellä.
Herkkä, haikea runo...hyvin kirjoitettu
Runosi heijastamat kyyneleet
hengittävät suruisin soinnein.
Puhutteleva runo.
Toisinaan sitä pysähtyy kysymään itseltään miten tähän on tultu! Vain itse voi vastata siihen.
Hieno, suruisa runo.
Kiitos!
Saman tyylistä pohdintaa runon minällä tässä, kuin ihmisellä yleensä aika monella kuitenkin, elämän kääntyessä iltavilakkaan.
Mutta ei sen tarvitse olla kuitenkaan lopun enteitä, se on usein myös ennuste tulevasta ja enteilee uusia tuulia elämän pyörteisiin.
Vaik'ei mitään radikaaleja, mutta muutoksia kuitenkin ja sehän on hyvä, kaikki uusihan on kiinnostavaa ja se saa ssamalla arjen harmauden vaihtamaan väriä, jopa toisinaan kirkkaan punaiseen.
Hyvä runo, joka laittoi ajatuksen rullaamaan.
pidin t'm'n runon olemuksesta oikein kovasti
hienoa pohdintaa pidän
Ai että mitä runoutta! Mahtavaa. Osaat yhdistellä asioita juuri sillä tavalla, että rationaalisuus osaksi katoaa ja kuitenkin sitä on sopivasti ja aukkojakin on tarpeeksi. Tuo, mikä on tuossa profiilissa on minun lempiruno, mutta hienoja kaikki.
Varjoja ja sävyjä elämänkokemuksella. Otsikko pehmentää runoa äänteellisesti, mutta antaa oman painavan arvonsa.
Eheä, hieno ja haikea kokonaisuus. Hyvä.
Tässä on jotakin, en tiijjä mitä!!!
Kauniisti runosi kosketta kyynelistä huolimatta,pidän.
Haikean kaunista runoilua! Aivan mieletön runo. Parhaimpiasi
Taivas!
Nyt Sie oot ylittäny itteis!
Meni suosikkeihin -->
Kaehoisa runo!!
Semmosta seo elämä, ku männeen talaven lumet.
Muistot vuan jälele jiäp.
Sivut