menneisyys
#
tiedät nuoruuteni
tunnet haaveet ja haamut
piikit lihassani
olet antanut yöt ja rakkauden aamut
olet kasvanut pienemmäksi
olet silti Sinä
olen itkenyt itseni säröisemmäksi
olen silti yhä minä
tänään riittää kun puristat kättä
suipistat suuta
ja jos suinkin
et unohtaisi olla hymyilemättä
Selite:
Elämä jatkuu, rikkonaisena mutta jatkuu.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aika parantaa..herkkä koskettava runo.
Otsikko pysäyttää lukijan - mykistävän hyvä!
Sisältö runossa on täyttä realismia - ei täytesanoja, tunteiden paloa.
Lukija saa nipistyksen teoksesta rintapieleensä - jää hyvillään ajatuksiinsa, itsessään ihan itsekseen :)
Sivut