niin paljon muistomuruja
valonsäteitä
olemassaolostaan syntyneitä
ennen kuin hänestä tuli pieni
suureen kuoreen pieni mies
vaitelias varjo
hymytön, hiljainen
puhe painuneena kielen alle
hänellä oli suuret kädet
työn ahavoittamat
ahkerat, turvallisen painavat kädet
olin kuulevinani askeleita
pehmeinä korkealta
syvältä luotaavaa lauluaan
elämäni enkeliltä
ja minulla on niin ikävä vieläkin
Selite:
Isä oli kaikkein rakkain.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut