5.5.2023 kultahääpäivänämme
on jääneet taakse pellot viljavat
joilla nauraen nuorina kirmailtiin
kosvortin renkaiden kitkerät käryt
tiukat kaarteet ja vauhdin hurma
rakastin häntä jo silloin
elämä on antanut, elämä on ottanut
horjuttanut kuilun reunallakin
tuupannut tietoisuuden toiselle puolen
silti nostanut valoon vaeltajan
päivien puristuessa iltaan
kuuntelin yksin yötä
pelko löi sisintä syöden
enkä jaksanut uskoa uuteen aamuun
rakastin häntä silloin
rakastan vieläkin
vaikka harteiden paino joskus painaa
on nostettava silti purjeet
purjehdittava yhdessä tuulia päin
näin me elämän orpolapset
paljon, paljon kokeneina
uurteisin käsin katsomme silmästä silmään
rakastamme lopunkin matkaa
Kiitos kaikista jo eletyistä vuosikymmenistä miehelleni, toivottavasti saamme vielä vuosia jatkaa yhteistä matkaa ❤️
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tunnelmaa, syvää ja rikasta!
Nyt sinä nautit itse runostasi!
Ansaitusti!
Sivut