tunnen korvissa kohinan
kuulen veden äänen
pelon painaessa syvyyden syövereihin
olen pieni, hauras lapsi
itken ja rukoilen
muistan tähtien puhkoman taivaan
hiljaisuuden peiton, epävarmuuden
joka takertui nilkkoihin
oli esteenä askelille
minusta tulee hiljaa vanha
vanha ja tilastollinen kärki
pohjasta ponnistanut, kompuroinut
arpeutuneiden haavojen jälki
kaikki on tallessa
kaikki sekin jonka ei pitäisi
jota en haluaisi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Säkeet kertovat elämänmenosta, tuskan voittamisesta, mutta ehyenpänä kuin koskaan. Nyt kyllä arvet ovat kunniapaikalla ja saavat herkän sisimmän sanoiksi.
"Muistan tähtien puhkoman taivaan"
Upee !
Sivut