levitin kuin musteen kaiken paperille
vihan, tuskan, tarpeettomuuden
eikä siihen perkele jäänyt mitään
ei pisteitä, pilkkuja,
ei ranskalaisia viivojakaan
oli nälkä ja jano
ainakin muistan sen riivatun janon
pirunnaaman näköisen
houkuttelevan pirulaisen
oli riideltävä itsensä kanssa
irvistettävä peilikuvalle
nipistettävä naamasta ja sanottava
mene, mene
jokin kävi yöllä ylitseni
kiskoi käsistä
lähelle, lähemmäksi elämää
vihan, tuskan, tarpeettomuuden
eikä siihen perkele jäänyt mitään
ei pisteitä, pilkkuja,
ei ranskalaisia viivojakaan
oli nälkä ja jano
ainakin muistan sen riivatun janon
pirunnaaman näköisen
houkuttelevan pirulaisen
oli riideltävä itsensä kanssa
irvistettävä peilikuvalle
nipistettävä naamasta ja sanottava
mene, mene
jokin kävi yöllä ylitseni
kiskoi käsistä
lähelle, lähemmäksi elämää
Selite:
Vähän karrikoiden, mutta kuitenkin.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Liian, aivan liian, harvoin annat näitä helmiä tänne enää.
Tuun sinne ja kijun ovellas niin kauan että lupaat taas kirjoittaa - ettäs tiedät.
En yllä tasollesi ikinä <3
Vahva ja samalla kaunis runo.
Sai kylmät väreet tästä. Hyvin vaikuttava. <3
Sivut