runot ovat lapsiani
lettipäisiä ja polvihousuisia pirpanoita
nuoruuden unikuvia
vanhuuden verkkaisia hetkiä
jos runosieluni nukahtaa
olen kuin lapseton äiti
elän tyhjyyden ympäröimää tilaa
jota on vaikea täyttää
täyttää muulla kuin lauseiden nälällä
sanamurujen tarjottimella
verenpunaisten helmien
pisaroiden reunustamalla maljalla
ruokkikaa
juottakaa aistejani
ettei intohimoni kirjoittamiseen kuole
mieli lakkaa tavoittelemasta taivaanrantaa
Selite:
Pelkoa kirjoittamisen päättymiseen, jonkinlaista puntarointia elämästä- runona ei kerro juuri mitään kuitenkaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin kirjoitettua pohdintaa, kaikille kait tulee noita hetkiä, ohimeneviä onneksi
Kaunis, hieno, koskettava runo.
Hienoa ja toisaalta hymyilyttävää vertauskuvaa käytät runolapsistasi.
Meillä jokaisella tulee päiviä jolloin sanoja ei löydy eikä runosuoni syki, mutta ajan myötä taas pulppuaa.
Tuttuja tunnelmia.. Itsellenikin tulee välillä kuolleita hetkiä, mutta onneksi ne kestävät vain hetken :) Kiva runo tämä joka tapauksessa.
Kirjoittamisen taakka painaa runossasi, riittämättömyys sanoissasi, mitä jää, jos runous liikaa väsyttää? Hieno pohdintaa ja itsetutkintaa.
samaistuin eli loistavaa pidin paljon
Samanlaisia aatoksia...
Jotenkin oikeesti pelkää
ja kuitenkin tarvis olis kirjoittaa
mutta toistaa itseään,ainakin minä
runosi on soma!!!
Näihin sanoihin voi helposti samaistua.
Hyvä pohdiskeleva runo, mikä on tärkeää, mistä runon siemen, inspiraatio kirjoittamiseen, sellainen kokemus ja merkitys, uudistuminen.
Olen juuri pohtinut tämän runon tematiikkaa. Eipä ole helppoa olla kirjoittamatta eikä myöskään kirjoittaa. Ja se julkipano on vielä vaikeampaa. Sinulle voin sanoa, että älä ihmeessä pelkää runosielusi nukahtavan. Se voi käydä hetken levähtämässä, mutta palaa sitten uusin voimin silloin, kun sitä vähiten odotat.
Joskus sitä vaan voi jäädä tasanteelle lepäilemään, jonka jälkeen kynä entistä tulisemmin savuaa...
Lueskelin runojasi..
ja niiden kommentteja,
joista löytyy hyviä vinkkejä ja näkemyksiä asioihin..tähän runoon liittyen olen itsekin törmännyt runosauonen tyhjyyteen..
tyhjyyteen..
ei mitään..
kynä pyörii kädessä..
kirjoittamatta mitään..
kunnes..
sit joskus..
No näinhän se menee..
välillä tulee useampia runoja..
ja välillä hiljaisempaa..
uskon kuitenkin, et ne joilla taito kirjoittaa runoja on..
niin ne vaan kirjoittaa..
aikanaan, kun se tuntuu siltä..
Asiallista pohdintaa meille kaikille kirjoittajille
ja tuota asiaa olen itsekkin monesti miettinyt,
silti uskon että kirjoittaminen ei lopu ennenkuin
aiheet loppuu, ja niitähän on!
Ymmärrän että tasoisesi kirjoittaja joutuu pitämään taukojakin sillä ei runojenkaan malja
ole ihan ylitsevuotavainen jatkuvasti.
Pieni tauko tekee taas uusia tulokkaita runojen
pitkään rivistöön;)
Mä taas joskus mietin, ettenkö osaa olla kirjoittamatta ja laittamatta kaiken julki...joskus olisi parempi meinaan olla tekemättä kumpaakaan...hyvä runo
On hyvä tajuta välillä asioita, huomata mikä on tärkeää ja pitää siitä kiinni.
Tykkäsin runosi sanomasta ja tyylistä
Hyvä sanoin hyvä todella kaunista runoutta,
luin pari-kertaa tuntui niin ihana runo.
otsikon nähtyäni tuli mieleen
Phill Collinsin eräs biisi
runon luettuani vaikutuin sen
vaikuttavuudesta
ja hiljenin runosi
äärellä
tässä oli jotakin juuri nyt
mitä kaipasin
kiitos
Sivut