sillä jotakin jää ...

Sinä et lakkaa loistamasta milloinkaan. ☺ Herkkä ja ihana runo.

surullinen eli hyvä

Täytyy särkyä ollakseen taas ehjä... Koskettava runo.

Raakileella on toivo huomisesta.

Koskettavia sanoja, runoon punottuna.

Upeaa.

Kaunis, hieno runo.

Mielenkiintoinen runopohdinta, kypsä jos kuvittelee olevansa kovettunut, se on vain ohutta suojapintaa.

Hieno.

Aivan kuin tiputtelisit elämän murusia.
Loppuun asti pehmenevä ja aina vain
totuudellisempi ja ymmärtävämpi.
Ei uhoa vain elämää, huomista, jos se
meille vielä annetaan.

Kimmeltävä siru.

Sitä voi välillä joutua hämmästymään omaa musertuvuuttaan. Koskettavasti ja kauniisti kirjoitit, varsinkin toinen "säkeistö". Mutta tuskaa tästä luen.

Koskettava.
Olen lukenut moneen kertaan tämän ja aina juutun sanaan " tähdestäkään" -se jotenkin tökkää loppuliitteineen ja kompastuttaa lukemisen.
Kun pääsen siitä yli...voin ymmärtää enemmän ja nauttia tästä taas.

Tässä todella puhuva runo.Pidän.

Oi kuule, tää on niin ihana
herätys elämään

Kirkkaat muistot,valoisten hetkien tuikahdukset, ne jää. Ja pysyy....ja uusiutuu!

Upea!

Herkkyys nouse runostasi,syvän kaunista,pidän.

Herkkä, hyvä runo

Runo kertoo itsetuntemuksesta, vahvastikin. Kuvittaa hyvin olennaisen eli kasvaminen ihmisenä jatkuu alati. Jos vain annamme luvan siihen, huolimatta siitä että se tekee kipeää. Pidin hyvin paljon toisen osion siru-tähtikuvasta ja lopetuksen herkkyydestä. Ihanaa, syvällistä tekstiä *Kiitos

Hieno!
Loppusäkeistöstä pidän erityisesti :)

Tästä on helppo tykätä =)
ja toi loppu tosiaan... se saa nieleksimään !!

Tämä on hieno meille sirusille<3

niin ollaanko ikuisuuskysymyksessä...

Niin jää, aina jää kaikesta jotaki, ja jopa tähärensirustaki, muisto siitä kirkkahasta hetkestä jota voi tähärensiruksiki nimittää.

Tämä runo sanoo mulle senki jotta ei meistä tunneihimisistä koskaa tuu kovia eikä varmahan kypsiäkää, hyvä niin.

Tairolla ja hienolla runokielellä kulijetat taas tunnelmasta toisehen.

Tästä runosta tuli mieleen laulu saviruukku. Siruja ei heitetä pois...

Oikein hyvä nyt :)

Tämä saa miettimään. Todella hieno runo

Uskoin aina olevani vahva?
Kunnes huomasin olevani
vain hajoavaa marmoria
elämän lattioilla.

Niin kuin aamu suutelee yötä
niin myös elämä,
pukee ja riisuu ihmistä.

Uppeen huloppee runo!!
Se on muisto vain; laolussai laoletaan.
Kyllä se jonniimoene kimallus kuitennii jokkaesessa uamussa on ja paestaaha se tähti päevälläi;))

Tykkään tästä paljon, tuntoja puhuva runo.