rakkaani
kuinka monta kertaa on kuu kiertänyt
vedet laskeutuneet lepoon
tuulet pysähtyneet uniin siitä
kun luokseni saavuit
poimit paratiisistasi raakileen
sait vereni liikkeeseen, sykkimään
muovasit hedelmän Sinulle nautittavan
synnytit alkiosta ihmisen
mitä tapahtui
missä on kosketusten kaipaus
missä ihmisen ikävä toisen luo
mihin painautui se kaikkein parhain
on ihminen, on ikävä
on kipeyden haavat herkät
mikä muuttuu, se muuttuu
emmekä koskaan pääse päämäärään
ellei lasketa viimeisen päivän rauhaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunista kerrontaa.
niin, elämä kuljettaa yhdistää ja erottaa ihmisiä, sinä kuvailet kauniisti tunnelmat ja kohtaamisen, sitten tuon loppuosan jolloin kaikki oli ohi jäi vain yksinäisyys haavoineen, hieno runo, viimeisen päivän rauha, kuulostaa kaikesta huolimatta lohdulliselta
Vaikka kuinka monesti tätä lukisin niin saan aina saman tunteen tästä runosta. Siis sen jotta ensiksi on suuret tunteet ja se suuri rakkaus joka synnytti uutta elämää sitte vain on jotenki sammunu ja ainaki melekeen palanu loppuhun. Kosketuksen kaipauski on aikojen saatos lakannu olemasta ja hyväksyminen sen puutteen eres on ainaki osittaan totta. Tunteet ja tunnelmat muuttuu ku ikää tuloo.
Vaikuttava runo kaikenkaikkiaan.
Kaihoisa kaipuu toisen luo soi runossasi. Hienosti rakennetuin säkeistöin. Viimeisen lauseen olisin jättänyt itsestään selvyytenä pois. Mutta hieno runo kaiken kaikkiaan.
Jouduin miettimään, onko liioittelua liittää rakkaussuhteeseen ja sen menetykseen viittauksia elämän alkuun ja loppuun. Ehkä mikä tahansa suhde ei siihen oikeutakaan. Mutta joskus joku koskettaa niin voimakkaasti, että se kosketus herättää aivan uudella tavalla henkiin eikä kosketuksen jälki koskaan häivy. On myös niin, että ikuista meissä on sieltä alkiosta viimeisen päivän rauhaan rakkauden kaipuu ja ikävä toisen ihmisen luo.
Kaihoisan kaunis :) Pidän!
Tässä runossa on pohjalla, siis kivijalkana suunnattoman suuri kaipaus.
Jopa niin suuri, että kuunkierrot ja vuorovesien vaihtelut sun muut ajan mittarit ovat menneet laskuissa sekaisin. Niin voimakkaana kaipaus tulee esiin.
Hyvin juoheva ja helposti lukijaa kuljettava tämä on.
Kauniita kielellisiä ilmaisuja ja kielikuvia, jotka eivät kuitenkaan ole yliampuvia superlatiiveja.
Hyvin maanläheinen sisältäen helposti luettavaa tekstiä, ilman taivaita hipovia tähtikuvioita, jotka eivät kyllä tähän, rajusti jokapäivän rakkautta sisältävään runoon, olisi sopineetkaan.
Viimeinen lause ei, mun mielestä, ole oikein hyvä tuohon lopetukseen, sillä se latistaa lopullisuudellaan runon sisältämän palavan rakkauden.
Erittäin hyvä runo.
Näin kaunista syntyy sanoista kun yhdistetään äärimmäinen herkkyys ja ilmaisun voima.
Kaipauksen tunetta kaikessa kauneudessaan ja raameissaan taitavaa sanalista tulkintaa runoilijan omin kielikuvin upea on runosi.
Herkkää ja haikean kaunista, hieno runo
Syvällistä pohdintaa ja koskettavaa kaipausta herkässä runossasi.
mielenkiintoinen tunnelma pidin paljon
Todella upea runo tämä. Näin me ahjossa hiljalleen muovaudumme.
Runominä puhuu rehellistä kieltä
aivan kuin
yönkuningatar illalla loistaa ja aamulla lakastuu
Runosi on hyvä
Luin tätä monta kertaa.. niin kaunista kerrontaa.. Pidän valtavan paljon.
Tämä on yksi kauneimpia rakkausrunoja
joita olen lukenut. Tunteen herkkyyden
voi aistia, sen lämmön ja kivinkin.
**** Ihana runo ****
Runon ensimmäinen sana kertoo kaiken: kirjoittaja rakastaa syvästi yhä "häntä, siellä paratiisissa". Kun osaa kirjoittaa näin rakastaessaan kaipausrunon, surusävyisen, on tuloksena sielua järisyttävä, unohtumaton lukukokemus lukijalle. Jään pitkäksi aikaa runosi ääreen ihailemaan kokonaisuutta.
Vain hymyilevän rakkauden hennot muistot
kuin tuulen kosketus hiuksillani,
jota sormenpääsi hiljaa hyväilevät
ovat jäljellä eletystä rakkaudesta.
jätit jälkeesi kipeän ikävän
joka sulautuu jokapäiväiseen rytmiini,
silti koskaan unohtamatta
rakkauden puutarhaamme joka
kantaa haavojaan aina hamaan loppuun asti.
Silti Sinä olet aina mielessäni
kaipuuni kipinöin.
Pidan
hallitset sanan
omaperäinen upea runo, jonka kielikuvat olivat kauneinta mitä olen lukenut aikoihin!
Tässä oli jokin loisto, joka valloitti minut!
Loistavaa! :D
Runosi rakentuu rakkaudesta,kaunista,pidän.
Sanasi pysäyttävät ja vievät kylmänväreille. Runossasi on tunne ja väkevyys.
Kauniisti tulee esille runostasi myös ihmiselämän
kaari, alkiosta viimeisen päivän rauhaan.
Kiitos!!!!
Sivut