ensiparkaisusta se alkaa
ihmistaimenen elo
valmentaen vuorovesissä kamppailuun
tyvenissä levähtämisiinkin
lapsi, lapsonen
ei Sinulla ole kiire aikuisuuteen
se tulee eteesi liiankin pian
ja muista
ei Sinulle enempää tule annettavaksi
kuin mitä jaksat kantaa
sormenpääsi voivat tehdä taidetta
voit silittää niillä rakkaimpasi poskipäätä
kiepauttaa hänen hiuksiaan
niin paljoksi on kymmenestä anturista
olemme osittain yhtä aina
vaikka välimatkaa olisi kuinka paljon
sittenkin, kun siirrymme
vielä kaukana siintäville niittymaille
rakkauteni on ikuinen
Selite:
En tiedä oikein mikä tämän synnytti, kenties lapsenlasta ja hänen tulevien vuosiensa ajatteleminen ja se, kuinka paljon niistä ehtii itse nähdä.<br/>
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyllä lapsuus pikaisesti ohitse vilahtaa.
Niin kaunis, lämmin runo.
Kaunis runo.
Hienosti olet pukenut sanoiksi
kaiken sen mitä liikkuu monenkin
isovanhemman mielessä.
Lähes jokapäivä he ovat ajatuksissamme
hymyineen mielessämme.
Elämä antaa parastaan kun saa
tässä iässä pitää pientä vaahtosammuttimen
kokoista ihmistainta sylissään
joka hellästi silittää karheata poskea.
Tämän runon tallentaasin kaikille omilleniki matkaevähäksi. Kaunis ja viisas on runo ja sen sanoma kallisarvoonen.
tästä vaikuttavasta runostasi
tulee mieleen miten lyhyt ihmisen
elämänkaari onkaan mutta miten
paljon sen aikana on mahdollisuus kokea
hyviä asioita
ja tuo loppu on todella kaunis
ja siinä on kaunis sanoma
kuten koko runossa
kiitos runostasi
tyylikästä kerrontaa, pidin paljon
Kaunista syvää rakkautta,huokuu runosi,pidän.
Kuin hentoinen kuiskaus kaukana asuvalle, olevalle lapselle, elämänoppiaakkoset. Lämmin, rehellinen ja oppimainen runollinen laulu, jonka kymmenen sormeasi on taiteena soittanut nautinnoksemme.
Laulusi linnulla lentää kauas, turvallisesti.
Lapsuutta pitää suojella. Hienoja ohjeita!
Niin Upea ja paljon Rakkautta sisältävä on runosi.
Kumpa me ymmärtäisimmekin miten paljon
kaikilla on toisille annettavaa ja muistaisimme
rakastaa. Usein vain olemme itse niin rikkinäisiä
ettei se onnistu.
Hieno runo niin kauniin sanoin ja hellyydellä, lempein sulan vedoin,
ajattomuutta ja ikuista rakkautta~
mutta tuo anturista sana on jotenni outo,,
Ihan jo otsikko, on Ninotskan sydämen ovea koputteleva.
Tämä runo on napakymppi jokaisesta näpytellystä tapahtumasta, rivin väleistä, fontista yms.
Olen kostuttanut silmäni luettuun, joka tuntuu saavan ison ikävän kotoa muuttaneiden lasten perään.
Napanuora kiristyy hyvin runon tunteilun myötä.
Kaunis, rakkautta täynnä oleva
runo, jonka loppu sai kyyneleet
silmiin koskettavuudellaan.
Ihana on runosi sanoma. Kiitos *
Oivallinen ja ehdottomasti ajaton runo. Tämä voisi olla kirjoitettu milloin vain. Rakkaus on aika lähellä ikuista, monesti sen kohde vain ei koe asiaa samoin
Kaunis, herkkä runo
Kauniisti kuvaava ja tunteella siivittävä on teoksesi taidolla kirjoitettu.
On kuin huolta kantaisit tulevasta, rakkaus tuntuu
Syvällistä sydämen ajatusta, syvää pohdintaa ja niin kaunista ja rakastavaa ja jotenkin niin vahva on tunne runossasi.
Pieni ihminen, suuri sielu, ikuinen rakkaus... runo kertoo ehkä enemmän kuin oli tarkoituskaan... upeasti.
Äidinrakkaus on tosiaan ikuista. Oma äitini on taivaassa ja silti hänen rakkautensa kantaa..
Kiitos hyvin kauniista runosta..
ajatuksenvirtaa upeimmassa muodossaan
Niin paljon on sanottuna suuresta
vilpittömästä rakkaudesta
Sivut