Kartanon kaikki huoneet tuoksuvat kodille
kuin niissä yhä asuttaisiin.
Kaakeliuunin kylki tuntuu haalean lämpöiseltä.
Iltapäivä saapuu harsoverhojen läpi;
niin vanha, hyväntuulinen naapuri poikkeaa käymään.
Me availemme pariovia, valvojan silmän alla
kierrämme saleissa ja kamareissa,
seuraamme tyylikausien historiaa
ja kuvittelemme elämää
niin kuin kaikki olisi äkkiä jäänyt kesken,
ruoka hellalle, radio soimaan...
Ennen hämärän tuloa he palaavat varmasti.
He ovat tulossa.
Kuulen sen siipien havinasta taivaalla.
He ovat näkymättömiä, mutta ovat jo lähellä.
kuin niissä yhä asuttaisiin.
Kaakeliuunin kylki tuntuu haalean lämpöiseltä.
Iltapäivä saapuu harsoverhojen läpi;
niin vanha, hyväntuulinen naapuri poikkeaa käymään.
Me availemme pariovia, valvojan silmän alla
kierrämme saleissa ja kamareissa,
seuraamme tyylikausien historiaa
ja kuvittelemme elämää
niin kuin kaikki olisi äkkiä jäänyt kesken,
ruoka hellalle, radio soimaan...
Ennen hämärän tuloa he palaavat varmasti.
He ovat tulossa.
Kuulen sen siipien havinasta taivaalla.
He ovat näkymättömiä, mutta ovat jo lähellä.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vanhoissa kartanoissa ja taloissa on usein oma henkensä, jonka voi aistia.
Sivut