näen unta
puiden oksat painuvat
lumen painosta
maahan saakka
kuolema tulee talvella,
se on näkymätön,
hyvin läsnä,
aina tarpeen tullen
kutsusta saatavissa
(en sitä nyt tarvitse)
unessa
lumihiutaleet sulavat hiuksilla,
vesinoro valuu otsalle,
pisara huulille sulavettä
Sinä sanot
(tässä hetkessä minä)
makeaa vettä maistellen:
Ota kuollut karahka käteesi,
niin nyt voimme lähteä,
kulkea yhdessä oikotietä
pimeän metsän kautta,
hämärästä hämärään,
ei kuoleman puolella aikaa,
ei elämän,
vain vakaasti kulkien
askel askeleelta
vielä näkymätöntä
valoa kohti
metsän takaa säteet:
nouseva aurinko
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut