ASKEL ASKELEELTA

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
922
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 13.4.2025 19:32

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

 
näen unta
  puiden oksat painuvat
           lumen painosta
                    maahan saakka 

kuolema tulee talvella,
      se on näkymätön,
                  hyvin läsnä,
               aina tarpeen tullen 
                           kutsusta saatavissa
                  (en sitä nyt tarvitse)                                    

unessa
     lumihiutaleet sulavat hiuksilla,
           vesinoro valuu otsalle,
                    pisara huulille sulavettä


          Sinä sanot 
 (tässä hetkessä minä)
       makeaa vettä maistellen:

  Ota kuollut karahka käteesi,
           niin nyt voimme lähteä,
 kulkea yhdessä oikotietä
       pimeän metsän kautta,
             hämärästä hämärään,
                  ei kuoleman puolella aikaa,
                          ei elämän,    
                            vain vakaasti kulkien
                                   askel askeleelta
                                      vielä näkymätöntä
                                        valoa kohti
                                          metsän takaa säteet: 
                        nouseva aurinko
                                                   

                                           

                                       
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Tämä runo teki minuun syvän vaikutuksen - erityisesti juuri nyt, kun suru koskettaa.
Koskettavaa kerrontaa ihmiselämästä, jossa on lopussa valoa tunnelin päässä.
Komeaa. Todella komeaa.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot