![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-942-1500743788.jpg?itok=JCB_vCAB "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva")
Sytytän kynttilät joka ilta yhä uudelleen.
Kolme kuvaa, palava kynttilä jokaisen kuvan takana.
Suojelusenkelit eivät jaksa pysyä hereillä.
Siirrän kynttilät kuvien eteen.
Liekki valaisee valokuvia, kasvoja.
Tätä tuhkaamista on jatkunut viikkoja.
Taas sytytän kynttilät.
Tuntuu, että tämä on ollut yhtä iltaa
koko kuukausi. Korvat soivat requiemia,
suu mutisee surun litaniaa.
Kysyn ääneen, haluavatko he,
että sytytän kynttilät?
Requiem aeternam.
Ruukkukukasta tipahtaa kuiva lehti.
Kukat ovat niin turhia, kyrie eleison.
Muistolauseet harmaata hengitystä.
Uudet kynttilät palavat.
En näe ulos. Ikkunan takana ei ole mitään.
Rakkaus, jos se on liian suuri, se taittuu.
Nyt on vaatteita kaapeissa,
enkä halua niihin tarttua, jotka ovat niin käyttämättömiä.
Jäi myös kampa ja lääkkeitä, joista en tiedä
mihin ne oli tarkoitettu ja rikkoontunut peili.
Sormus pahoin litistynyt,
ettei niin pientä sormea voi olla, johon se solahtaisi.
Dies irae ja kynttilät ovat loppuun palaneet.
Siniset kynttilät. Siirrän ne kuvien taakse
ja pinoan adressit pöydälle.
Onko niitä lukemattomia?
Muistaen ja kaivaten. Tuba mirum,
oikea hetki muistaa ja kaivata heitä,
basso, tenori, altto ja sopraano, ja sitäkin kirkkaampi,
lapsen ääni: tuba mirum.
Eihän kaikkia ikäkausia ole: vanhuus puuttuu,
ja puuttuu myös keski-ikä.
Ja lapsuutta oli vain yksi hippu kultaa,
niin vähän ettei sitä soran joukosta havaitse.
Vain parta kasvaa vanhuuttaan,
monen viikon sänki elää.
Kuollut ei nuku.
Ei se ole unta.
Mitään runollista ei se ole,
jos sanon, he ovat poissa.
Sytytän kolme kynttilää:
Marjalle, Elinalle ja Veeralle.
Kolme kuvaa, palava kynttilä jokaisen kuvan takana.
Suojelusenkelit eivät jaksa pysyä hereillä.
Siirrän kynttilät kuvien eteen.
Liekki valaisee valokuvia, kasvoja.
Tätä tuhkaamista on jatkunut viikkoja.
Taas sytytän kynttilät.
Tuntuu, että tämä on ollut yhtä iltaa
koko kuukausi. Korvat soivat requiemia,
suu mutisee surun litaniaa.
Kysyn ääneen, haluavatko he,
että sytytän kynttilät?
Requiem aeternam.
Ruukkukukasta tipahtaa kuiva lehti.
Kukat ovat niin turhia, kyrie eleison.
Muistolauseet harmaata hengitystä.
Uudet kynttilät palavat.
En näe ulos. Ikkunan takana ei ole mitään.
Rakkaus, jos se on liian suuri, se taittuu.
Nyt on vaatteita kaapeissa,
enkä halua niihin tarttua, jotka ovat niin käyttämättömiä.
Jäi myös kampa ja lääkkeitä, joista en tiedä
mihin ne oli tarkoitettu ja rikkoontunut peili.
Sormus pahoin litistynyt,
ettei niin pientä sormea voi olla, johon se solahtaisi.
Dies irae ja kynttilät ovat loppuun palaneet.
Siniset kynttilät. Siirrän ne kuvien taakse
ja pinoan adressit pöydälle.
Onko niitä lukemattomia?
Muistaen ja kaivaten. Tuba mirum,
oikea hetki muistaa ja kaivata heitä,
basso, tenori, altto ja sopraano, ja sitäkin kirkkaampi,
lapsen ääni: tuba mirum.
Eihän kaikkia ikäkausia ole: vanhuus puuttuu,
ja puuttuu myös keski-ikä.
Ja lapsuutta oli vain yksi hippu kultaa,
niin vähän ettei sitä soran joukosta havaitse.
Vain parta kasvaa vanhuuttaan,
monen viikon sänki elää.
Kuollut ei nuku.
Ei se ole unta.
Mitään runollista ei se ole,
jos sanon, he ovat poissa.
Sytytän kolme kynttilää:
Marjalle, Elinalle ja Veeralle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut