lumipenkat
tien reunoilla
joiden takana
aukiolla
viimassa
joku värjöttelee
hytisten käsillään huiskii
taputtelee palelevia poskiaan
ja puhuu lämpöisiä itsekseen
kertaa muistojaan
valosta ja lämmöstä
jään hämmästyneenä
ihmettelemään
miten vahva
sen usko on
kuinka kirkas katse
kohti kevättä
ja pitelemätön tahto lähteä taas
avoimille vesille
tien reunoilla
joiden takana
aukiolla
viimassa
joku värjöttelee
hytisten käsillään huiskii
taputtelee palelevia poskiaan
ja puhuu lämpöisiä itsekseen
kertaa muistojaan
valosta ja lämmöstä
jään hämmästyneenä
ihmettelemään
miten vahva
sen usko on
kuinka kirkas katse
kohti kevättä
ja pitelemätön tahto lähteä taas
avoimille vesille
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
usko valosta ja lämmöstä.
Sivut