Säveltäjä istuu flyygelin ääressä, jonka kannella nuottipaperia ja kynä.
Viivastolla on pieni aihe, motiivi. Mitä tästä voisi kehittyä, hän miettii?
Ei riitä sinfonian tarpeisiin. Se on liian kevyt, liian yksinkertainen.
Paremmin se sopisi johonkin pienimuotoiseen.
Laulu tai pieni musiikillinen hetki pianolle ehkäpä siitä syntyisi.
Säveltäjä istuu flyygelin ääressä, jonka kannella nuottipaperia ja kynä.
Viivastolla on nuotteja kuin risuaitaa. Ei tästä voi laulua tulla, hän ajattelee.
Parempi polttaa koko paperi ja aloittaa alusta.
Päivästä päivään, kuukaudesta toiseen
säveltäjä istuu flyygelin ääressä, jonka kannella nuottipaperia ja kynä.
Paperia palaa takassa. Siinä lämmössä tuntuu hyvältä.
Ensiesitys huomeniltana, silloinhan esityksen pitäisi olla, säveltäjä myhäilee.
Takassa iloisesti palaa koko partituuri lempeää lämpöä antaen.
Konsertin jälkeen kulttuurisivujen ylistävät otsikot:
-”Häkellyttävän mullistava
ja tuoreen raikas musiikillinen kokemus”-
-”Merkittävä teos, jollaista harvoin tänä päivänä kuulee”-
-”Taiteellinen täysosuma”-
-”Raju kannanotto äänisaasteelle ja metelille”-
-"Oodi hiljaisuudelle"-
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut