- Onko se tuttava?
- Ystävä?
- Rakas?
Yön unettomina tunteina
kuuntelen ääniä.
Lähetyvät askeleet hidastuvat,
pysähtyvät ja käätyvät,
ja äkkiä humahdus...
ja enää vain yön pimeys
ja sen rauhoittava hiljaisuus.
Pitkän eron jälkeen
mitä puhuttavaa meillä enää olisi ollut
toisilemme?
Talo rauniona maatuu!
Lahoavia hirsiä toukat murentavat.
Muistini ei rakenna,
ei korjaa sitä jälleen.
*
Tähti pääni yllä sammuu,
aamu raottaa unenraukeita silmiään.
Metsän aukoton muuri
valostuu rungoiksi ja oksiksi.
Ja kun tuuli käy,
kaikki latvat heilahtat yhtaikaa,
heräävät,
ja oksa koskettaa oksaa,
aamussa oksat
toinen toistaan tervehtii.
- Ystävä?
- Rakas?
Yön unettomina tunteina
kuuntelen ääniä.
Lähetyvät askeleet hidastuvat,
pysähtyvät ja käätyvät,
ja äkkiä humahdus...
ja enää vain yön pimeys
ja sen rauhoittava hiljaisuus.
Pitkän eron jälkeen
mitä puhuttavaa meillä enää olisi ollut
toisilemme?
Talo rauniona maatuu!
Lahoavia hirsiä toukat murentavat.
Muistini ei rakenna,
ei korjaa sitä jälleen.
*
Tähti pääni yllä sammuu,
aamu raottaa unenraukeita silmiään.
Metsän aukoton muuri
valostuu rungoiksi ja oksiksi.
Ja kun tuuli käy,
kaikki latvat heilahtat yhtaikaa,
heräävät,
ja oksa koskettaa oksaa,
aamussa oksat
toinen toistaan tervehtii.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runon alussa yliluonnollinen tunnelma, muttei pelottava.
Loppuosan voi nähdä mielessään; varhainen aamu, heiluvat puut tuulessa
Kaikenkaikkiaan upea runo.
Sivut