ERÄS HAAMU

Runoilija artojohannes

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> artojohannes kuva
mies
Julkaistu:
923
Liittynyt: 3.11.2005
Viimeksi paikalla: 22.4.2025 5:53

Asuinpaikka: Hämeenlinna
Syntymäpäivä:
29.8.1945

 
 
"... ja sanotusta ilmenee myös: runoilijan tehtävä ei ole kuvata tapahtunutta, vaan sitä mikä saattaisi tapahtua, sitä mikä on todennäköistä ja välttämätöntä.  Runous on siitä syystä filosofisempaa ja vakavampaa kuin historia; sen kohteena on yleiset totuudet, kun sitä vastoin historia käsittelee yksityistapauksia..."

(Aristoteles: Runousoppi)


 
 

 

- Onko se tuttava?
- Ystävä?
- Rakas?

Yön unettomina tunteina
kuuntelen ääniä.

Lähetyvät askeleet hidastuvat,
pysähtyvät ja käätyvät, 
ja äkkiä humahdus... 

ja enää vain yön pimeys
ja sen rauhoittava hiljaisuus.


Pitkän eron jälkeen
mitä puhuttavaa meillä enää olisi ollut
toisilemme?
Talo rauniona maatuu!
Lahoavia hirsiä toukat murentavat.
Muistini ei rakenna,
ei korjaa sitä jälleen.
               
                  *
Tähti pääni yllä sammuu,
aamu raottaa unenraukeita silmiään.
Metsän aukoton muuri
valostuu rungoiksi ja oksiksi.
Ja kun tuuli käy,
kaikki latvat heilahtat yhtaikaa,
heräävät,
ja oksa koskettaa oksaa, 
aamussa oksat
toinen toistaan  tervehtii.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Kertomuksesi sisältää välillä epätoivon tunteita. Mutta lopussa kaikki on hyvin. 
Runosi tunnelma vie lukijan mennessään mielikuviin.
Runon alussa yliluonnollinen tunnelma, muttei pelottava.
Loppuosan voi nähdä mielessään; varhainen aamu, heiluvat puut tuulessa
Kaikenkaikkiaan upea runo.
 
herättelee mielikuvia, alun apeudesta lopun elämäntäyteisyyteen.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot