Hei tänne päin, tänne tulkaa!
Näytös alkaa, ilveilijöille tietä antakaa!
Kuulkaa: rumpu pärisee
ja katsokaa akrobaatin taitoa: kärrynpyörijä!
Tori täyttyy uteliaista: herrasväkeä, silkkiä ja samettia.
Utelias rahvas kurkkii toistensa selkien takaa:
Onko siellä Käärmenainen?
Vuosi sitten sekin täällä näytöksessä
luikerteli Käärmenainen.
Hyvät herrat ja naiset, rakkaan Kuninkaamme alamaiset:
Uskomattoman taitavat, rohkeat Taiteilijat teille tänään esiintyvät,
vai teitä varten tähän rähjäiseen kaupunkiinne tulleet:
Tulennielijä ja Nuorallastanssija.
Ja kaikkein pelottavin Taikuri ja Velho.
Ette voi uskoa silmiänne! Hän naisen kahtia sahaa
ja toisen koppiin teljetyn piikein lävistää,
vaan uskomatonta: naiset jäävät elämään.
Raju sadekuuro.
Yleisö ja Temppuilijat
Suojaan, suojaan.
Tyhjentynyttä toria rakeet piiskaavat.
Salamoi.
Yksin aukiolla,
joka nälkänsäkin unohtaen
innosta hehkuvin silmin
oli tullut katsomaan
esitystä suurten taiteilijoitten.
Me kaikki sen näemme,
me Suuret Taiteilijat
ja meidän paras yleisömme,
suojasta me näemme:
läpi sateen harmaan seinän
konttaa rampa poika
yli torin niljaisen kiveyksen.
Maahan valuneita
unelmiaan hän kokoaa.
Näytös alkaa, ilveilijöille tietä antakaa!
Kuulkaa: rumpu pärisee
ja katsokaa akrobaatin taitoa: kärrynpyörijä!
Tori täyttyy uteliaista: herrasväkeä, silkkiä ja samettia.
Utelias rahvas kurkkii toistensa selkien takaa:
Onko siellä Käärmenainen?
Vuosi sitten sekin täällä näytöksessä
luikerteli Käärmenainen.
Hyvät herrat ja naiset, rakkaan Kuninkaamme alamaiset:
Uskomattoman taitavat, rohkeat Taiteilijat teille tänään esiintyvät,
vai teitä varten tähän rähjäiseen kaupunkiinne tulleet:
Tulennielijä ja Nuorallastanssija.
Ja kaikkein pelottavin Taikuri ja Velho.
Ette voi uskoa silmiänne! Hän naisen kahtia sahaa
ja toisen koppiin teljetyn piikein lävistää,
vaan uskomatonta: naiset jäävät elämään.
Raju sadekuuro.
Yleisö ja Temppuilijat
Suojaan, suojaan.
Tyhjentynyttä toria rakeet piiskaavat.
Salamoi.
Yksin aukiolla,
joka nälkänsäkin unohtaen
innosta hehkuvin silmin
oli tullut katsomaan
esitystä suurten taiteilijoitten.
Me kaikki sen näemme,
me Suuret Taiteilijat
ja meidän paras yleisömme,
suojasta me näemme:
läpi sateen harmaan seinän
konttaa rampa poika
yli torin niljaisen kiveyksen.
Maahan valuneita
unelmiaan hän kokoaa.
Selite:
Tämä runo oli alunperin kolmas osa Mozartille omistetusta runo-sarjasta. Se kuitenkin poikkesi liian paljon kahden ensimmäisen tunnelmasta ja muotorakenteesta, joten irroitin sen omaksi runokseen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut