keskellä sydäntalvea,
katsellessani jään ja lumen peittämää
järven selkää,
pääni sisällä alkoi soida
Bachin E-duuri viulukonserton
hidas-osa, joka muistutti minulle
jostain etäisestä, mutta tutusta.
Se oli tunne,
jonka olin kauan sitten kokenut.
Se palautui siinä musiikissa
minulle uudestaan.
(adagio)
aarre on kätketty
pieneen saareen
jonka taakse
hitaasti
aurinko
kuin valtava rubiini
painuu
nostan airot ylös
annan veneen lipua
ja pysähtyä
joitakin ääniä järven yli
tuossa tummenevassa
lahdenpoukamassa
kalan molskahdus,
lokin huuto etäämmällä
sen jälkeen hiljaisuus
sirottelen laidan yli
maallisen ruumiini tuhkan
taivaan veren värjäämään veteen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Luen uudestaan
Kaunis
Sivut