keskellä sydäntalvea,
katsellessani jään ja lumen peittämää
järven selkää,
pääni sisällä alkoi soida
Bachin E-duuri viulukonserton
hidas-osa, joka muistutti minulle
jostain etäisestä, mutta tutusta.

Se oli tunne,
jonka olin kauan sitten kokenut.
Se palautui siinä musiikissa 
minulle uudestaan.


(adagio)

aarre on kätketty
pieneen saareen
jonka taakse
hitaasti
aurinko
kuin valtava rubiini
painuu

nostan airot ylös
annan veneen lipua
ja pysähtyä

joitakin ääniä järven yli

tuossa tummenevassa
lahdenpoukamassa
kalan molskahdus,
lokin huuto etäämmällä

sen jälkeen hiljaisuus

sirottelen laidan yli
maallisen ruumiini tuhkan
taivaan veren värjäämään veteen