Suru

Runoilija Neidonpaula

Suru on sanaton ja kuvaton.
Se käpertyy sydämeeni
nakertaa sieluani
nakertaa mieltäni
tuntuu palana kurkussa
valuu kyyneleinä pois
tehdäkseen tilaa uudelle.

 

Selite: 
Neidonpaula 16.8.2002 Kirjoitin tämän runon veljeni itsemurhayrityksen jälkeen. Veljeäni ei ole enää, hän kuoli itsemurhayrityksessä saamiinsa vammoihin 27.7.2002 Sydämessäni asuu yhä edelleen suru, ja vieläkin kysyn miksi? 28.05.2004 Tämän runoni jälkeen syntyivät kaikki rakkaudesta, elämästä kertovat runoni. En tiedä onko liian häröä kertoa, kohtasin veljeni tässä elämässä viime kesänä hänen kaksoisolentonsa muodossa, sama nenä sama suu, sama hammasväli, ja yhtä onneton rakkaudessaan. Veljeni ilmeisesti syntyy uudelleen niin kauan kuin on onnellinen? Jotenkin tämä teema sopii Pääsiäiseen.
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Koskettava runo rakkaan ihmisen menetyksestä ja syvästä surusta.

Runosi riipaisee todella syvältä.

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot