Kera toteutumattoman rakkauden,
lennän merten taakse, autiolle saarelleni.
Itseni verhoan tähtiharsoon hopeiseen.
Siellä laskeudun hiljaisuuteen, levolle käyn.
Pääni painan kaipauksesta tehtyyn tyynyyn,
tunteeni tyynyn alle kätken.
Palautuneesta intohimosta peitteen teen,
sen päälleni vedän lämmittämään.
Nukahdan toivonkipinä mielessäni.
Hymyilen unissani.
Hymy huulten sisällään paljon pitää.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Liian kaunista...tähän yöhön.
Kertakaikkiaan kaunis on runosi!! Mielikuvitusmatka oli HUIKEA, ja hieman haikea...
Sivut