Olet niin lähellä, käden ojentaman päässä.
Usva välissämme.
Hiljalleen se hiipuu, vieden Sinut kauemmaksi
minusta.
Olemassaolon kipeys ei keveydeksi muuttunut.
Olen olemassa tässä ja nyt.
Silmäni suljen, mieleni kapinoi ja kaipuuta herättelee.
Milloin olen tuntenut suudelman huullillani?
Milloin olen...
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tätä se on kaunis kaipuu.
Hieno. Loistavasti olet koonnut tämän tekstin elementit otsikkoa myöden. Loppu on upea. Paljon tuo ajatuksia...
Runosi luin useampaan kertaan ja pidin joka kerta enemmän. En oikein osaa pukea sanoiksi sitä tunnetta, mikä minulle runostasi syntyy. Kirjoitat rehellisen ja aivan upean runon.
Sivut