tikru76

Ison ikävän sain
keväälä, kun tärkein
ja rakkain ihminen 
kuoli pois keskuudestamme.
Kaipaan keskusteluitamme
ja kaikkea muuta
mitä yhdessä teimmekin.
Ikäväni on päivittäistä.
Välillä ajatuksiseeni
tulee sellainen tunne,
että pitää soittaa sulle,
mutta eihän sulle
voinutkaan enää soiittaa.
Nyt vasta alan
tajuamaan, että sua
ei enään olekkaan.
Kaipaukseni on tällä
hetkellä liian iso
Sanoja jäi paljon
puhumatta sulle.
OOT aina mielessäni mitä
sitten tahansa teenkin.
OOT myös mun
oma suojelusenkelini.