ei mitään (osa 1)

- Moi kulta!

- Moi, moi!

- Anteeksi. Menikin kaksi tuntia tunnin sijaan.

 Kokous venyi kahvitteluksi ja sitten kaveri soitti. 

 Mitenkä teillä meni?

 Teittekö mitään erikoista vai kävikö aika jo pitkäksi?

- Ei me oikeastaan mitään tehty. Pian lähtösi jälkeen,

 kun olin vaihtamassa wc-pytyn kantta, tuli kolme

 pojan kaveria käymään. Niille sitten leikkien apurina ja

 tuomarina toimin pyykinlajittelun, koneen pyörimään laiton 

 ja ruuan teon yhteydessä. 

- Hei. Sä unohit!

- Ai? 

- Villen käsijarru. Sä korjasit sen. Nii..

 Ja Kallen polvi ja kyynärpää! Sä putsasit

 ja laastaroit ne, koska se vuoti verta ku pistetty sika.

 Oli aika karseeta! 

- Niin joo.. Ne olivat tiskauksen ja pyykin ripustuksen jälkeen

 ja ennen orapihlaja-aidan portinpielien siistimistä. 

- Oot kyl deme! Pesithä sä ne pihalaatatki verestä

 ja rasvasit ketjut meiltä kaikilta. 

- Mitä te söitte ja jäikö minulle?

- Tein jättiannoksen currykanaa ja lisukkeeksi salaattia,

 koska ne pojatkin söivät meillä ja jälkkäriksi mansikkarahkaa. 

- Joo se oli mahtavaa! Paljo parempaa ku ne valmiit jutut. Kamut peukutti kans. 

- On siellä vielä sinullekin. Katoinkin valmiiksi jo pöydän, 

 että kerkeän katsomaan jalkapalloa teeveestä. 

- Jalkapalloa? Kyllä te miehet olette yksiä sohvaperunoita!

 Mitään ei tehdä käskemättä eikä edes ensimmäisestä käskystä!