♥
♡
Liittynyt: 6.9.2003
Viimeksi paikalla: 26.12.2024 20:28
Asuinpaikka: Kuusankoski
Runoni ovat suurimmaksi osaksi miun silmien kautta katsottuna elämänkulkua. Tosin pientä sävytystä tuppaan usein käyttämään halutun lopputuloksen saamiseksi...
Runoilija kirjoittaa tyylillään
ja lukijat kulkevat mukana,
jos kulkevat,
omalla kyydillään.
Runot on "aina" olleet tapa purkaa tunteitani ja kirjoittaminen toimittaa "kallonkutistajan" virkaa miulle...
Varoitus! Kirjoittaja on syyntakeeton syntymäonnellinen... Sekin on kyllä paljastettu joissakin teksteissäni, mutta nyt voin olla puhtain mielin, kun sen tässä esittelyssäni kerroin.
Osiossa tarinat (päivitys vielä vaiheessa) on pojalleni kirjoitettuja saturunoja. Niitä suosittelen kaikille lapsenmielisille ja varsinkin sen puolen itsestään hukanneille... Tervetuloa vaan satujen ja tarinoiden luvattuun maahan, jossa totuus ja satu sekoittuvat toisiinsa kietoutuneina kuin rakastavaiset...
Osiossa aforismit (päivitys vielä vaiheessa) on syntymäonnellisen syntyjään onnellisia mieteitä ja kirjoitelmia, joita en halunnut/osannut muualle karsinoija....
Löydyn myös näistä:
https://www.rakkausrunot.fi/runoilijat/waltsu2
https://www.instagram.com/juha.tenhonen/
Kommentit
Huvittava, mainio runo... miten tuleekaan mieleen, että johtaja ja vaimo vois tarkottaa aika samaa asiaa... ; )
Hauskasti ja värikkäästi kirjoitettu.
vau ! menin hieman sanottomaks en yleensä jaksa lukea näin pitkiä teoksia mut tää sai mut mukaan :)
Johtoryhmällä on tuiki tärkeä tehtävä istuskella nojatuolissa jalat pöydän kulmalla ja höyryytellä sikaareja.
Sikaariportaan pojat voivat paksusti. He puhuvat puuta heinää, eli asian kohdalla tuppisuina äljöttävät.
No edellä sanottiinkin jo paljon joten minä tyydyn vain tykkäämään hyvin paljon tästä. Hauskasti leikittelet saoilla, sarkasmilla höystät ja ironialla vimeistelet. Tämä sopisi jonkin ammattiliiton lehteen kuukauden runoksi :)
Sivut