Runoni ovat suurimmaksi osaksi miun silmien kautta katsottuna elämänkulkua. Tosin pientä sävytystä tuppaan usein käyttämään halutun lopputuloksen saamiseksi...
Runoilija kirjoittaa tyylillään
ja lukijat kulkevat mukana,
jos kulkevat,
omalla kyydillään.
Runot on "aina" olleet tapa purkaa tunteitani ja kirjoittaminen toimittaa "kallonkutistajan" virkaa miulle...
Varoitus! Kirjoittaja on syyntakeeton syntymäonnellinen... Sekin on kyllä paljastettu joissakin teksteissäni, mutta nyt voin olla puhtain mielin, kun sen tässä esittelyssäni kerroin.
Osiossa tarinat (päivitys vielä vaiheessa) on pojalleni kirjoitettuja saturunoja. Niitä suosittelen kaikille lapsenmielisille ja varsinkin sen puolen itsestään hukanneille... Tervetuloa vaan satujen ja tarinoiden luvattuun maahan, jossa totuus ja satu sekoittuvat toisiinsa kietoutuneina kuin rakastavaiset...
Osiossa aforismit (päivitys vielä vaiheessa) on syntymäonnellisen syntyjään onnellisia mieteitä ja kirjoitelmia, joita en halunnut/osannut muualle karsinoija....
Mietin tästä, että onni ei ole ikuista tai se voi olla harhaa vain. Auttavat kädet ja elämän tukipilarit vaikuttavat pyyteettömiltä, mutta tosivaikeuksien tullen vain harvat ja valitut jäävät vaivatun viereen seisomaan. Yksin on vaikea saada yhtä kaunista elämänsointia kuin suurella joukolla. Minulle syntyy mielikuva äänilevystä, joka elämän ollessa parhaimmillaan soi iloa ja toivoa elämään. Vuosien saatossa kun siihen palaa, kaunis sointi on muistikuvaa vain.
Kommentit
Sivut