intuitio

Tunsin sen heti.
Jotain oli pielessä.
Mieli raskasta rekeä veti
ja sama sointi oli kielessä.

Vihaa en maistanut,
pelkoa en haistanut,
syyllisyys ei paistanut
eikä katse laistanut.
Se viestitti: ”Ei vikaa juhdas.
Pojan mielestä pesä on puhdas.”

Heiteltiin siinä ekana isipoika moikat.
Sitten yritin sisään kelata vedetyt roikat
hahmottaakseni päivän suurimmat loikat
ja ne reen raskaat, hahmoltaan vielä hoikat.
Kun tilannekin oli vielä päällä kerran,
päätin välittömästi kokea merran.

Mutta se on hassua pikku päissä,
tosin myös isoissa näissä,
että välillä ollaan jäissä
myös lämpimissä säissä.
Päätinkin kotikenttä etuun luottaa,
tosin jo matkalla laskin nuottaa.

Keskeltä iloista päivän kulun pälinää
selvisi päivässä olleen kovasti hälinää.
Siitä oli tullun pojalle nuhdetta,
joka koitteli opettajan ja oppilaan suhdetta.
Kyselin ja kuuntelin, lisää vastauksia hain.
Helposti niitä huojentuvalta mieleltä sain.

Sain asiaan reilusti syvyyttä
ja katsontakantaa uutta.
Ei ollut siellä sanoa kehdannut,
mutta oli mielestään kohdannut,
jos ei huutavaa vääryyttä,
niin ainakin kuiskaavaa epäreiluutta.

Otin heti asiasta kopin
ja tein siihen dropin.
Tältä päivältä asia arkkuun suljetaan
ja iloisin mielin iltaan kuljetaan.
Huomenissa asia eskarissa puidaan,
jotta taas tyvenillä vesillä uidaan.

Aamulla eskarissa vene heti vesille
ja asia sopimuksen mukaan esille.
Näin saatiin asiaan laajempi vinkkeli.
Keskustelussa asia uudella tavalla aukesi
ja kokonaisuuden ymmärrys oli puhdistava vesi.
Näin tehtiin taas luottamukselle vahva sokkeli.