♥
♡
Liittynyt: 6.9.2003
Viimeksi paikalla: 4.8.2024 16:04
Asuinpaikka: Kuusankoski
Runoni ovat suurimmaksi osaksi miun silmien kautta katsottuna elämänkulkua. Tosin pientä sävytystä tuppaan usein käyttämään halutun lopputuloksen saamiseksi...
Runoilija kirjoittaa tyylillään
ja lukijat kulkevat mukana,
jos kulkevat,
omalla kyydillään.
Runot on "aina" olleet tapa purkaa tunteitani ja kirjoittaminen toimittaa "kallonkutistajan" virkaa miulle...
Varoitus! Kirjoittaja on syyntakeeton syntymäonnellinen... Sekin on kyllä paljastettu joissakin teksteissäni, mutta nyt voin olla puhtain mielin, kun sen tässä esittelyssäni kerroin.
Osiossa tarinat (päivitys vielä vaiheessa) on pojalleni kirjoitettuja saturunoja. Niitä suosittelen kaikille lapsenmielisille ja varsinkin sen puolen itsestään hukanneille... Tervetuloa vaan satujen ja tarinoiden luvattuun maahan, jossa totuus ja satu sekoittuvat toisiinsa kietoutuneina kuin rakastavaiset...
Osiossa aforismit (päivitys vielä vaiheessa) on syntymäonnellisen syntyjään onnellisia mieteitä ja kirjoitelmia, joita en halunnut/osannut muualle karsinoija....
Löydyn myös näistä:
https://www.rakkausrunot.fi/runoilijat/waltsu2
https://www.instagram.com/juha.tenhonen/
Kommentit
Parempi pienikin tuikahdus kuin tyhjänpäinen loiste. Tämä muistuttaa mukavasti, ettei tarvitse olla enempää kuin on!
Kiitän arvostelustasi myöskin :)
hyvin sanottu! näihän se juuri onkin
No nytpä upean aurinkoisen, älykkään ja nöyryyttä huokuvan runon murjaisit! Tämä sanoma on yksinkertaisuudessaan ja osuvuudessaan vaikuttava. Mikään ei ole valoisampaa kuin nöyrä ihminen. Älyä sinussa on vaikka muille jakaa, mutta kuten sanoit, itsessään äly on yliarvostettua. Yksinään äly on vain pimeyteen kätketty timantti. Rantakiveltäkin heijastuu päivänvalo paremmin. Kiitos tästä!
Hauska, mainio runo : )
Hauskasti analysoit
Älynväläys!
Todella upea, helmi.
Hyvä ja vähässä paljon!
Kyllä, tuo on täysin totta, sillä liiallinen auringossa oleskelu on kaikinpuolin vaarallista, etenkin tämän leveysasteen asukkaille ja jos meistä joku äityy aurinkona loistamaan, alkavat ystävät kaikota.
Kyllä paras olotila on varmasti, se aika ajoin välähtely, kuten juuri nyt taas huomaan käyneen.
Rämänkertainen välähdys onkin näin aamutuimaan hyvin tevetullut tänne viileään Pohjolaan, täällä ei vielä ole (remontin tähden) lämpökään päällä pattereissa, joten kiitoksia taas välähdyksestä. ;))
Minunkin parhain valoni on edesmenneen äitini navettatuiju.
Kaunis ja vahva- sanainen runohelmi. Hieno! :)
Niipä ei aina tarvi olla välkky
elää ittenänsä , vaikka joskus saisi luntaki tupaseen
Sivut