Väität uskosi olevan
suuri ja kirkas
kuin aurinko
ja yhtä totta,
pitkä ja korkea
kuin kiinanmuuri
ja yhtä vahva
sekä
puhdas ja kaunis
kuin pieni vauva
ja yhtä viaton.
Mikset siis minun,
joka välillä eksyy
valon ja totuuden tieltä
pienenä ja heikkona
likaisille ja rumille
harha-askelille
viattomuudesta,
tavoin ota avosylin
väheksymättä, pelotta
ja hyväksyen vastaan
muutakin kuin peilikuvasi?
Katsos,
tarvitsemme
auringonpaisteen,
sinisen taivaan
ja valkoisten poutapilvien
lisäksi myös niitä
mustia ja synkkiä pilviä
tuomaan elinvoimaa.
Kiitos taivaalle siitä.
Selite:
6.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Liian täydellisissä ihmisissä on katsos se vika...
Hieno !
Niin. Jotenkin olen allerginen uskossaan erehtymättömille, ja yleensäkin uskon tuputtamiselle. Syvissä vesissä ryven välillä kuin runominäkin synkkien pilvien alla. Mutta luottaen on ylös päästävä... lisää elinvoimaa siis!
enemmän tästä luen ristiriitaa kuin suvaitsevaisuutta, loppu on harmoniaa
Niin, luulen, että meillä kaikilla olisi varaa olla suvaitsevampia. Ei kenelläkään ole varaa tuomita toisia. Ehkä meillä kaikilla on omat ennakkoluulomme, jossain asiassa ainakin, mene ja tiedä... Hieno, ajatuksia herättävä runo tärkeästä aiheesta.
Kaunis kiitollisyysylistys.
Ei taida olla ihmisen uskosta tai uskomattomudesta kiinni tuo suaitsevaisuus... jokainen kaipaa armoa erehtyessään, armon antaminen se voimaa kysyy, jos on pahasti tullut loukatuksi... onneksi on ylä- ja alamäkiä, jos on turhan kova meno voip' huutaa "Havuja..."
Niinpä, suvaitsevaisuutta toivoisi enemmänkin kaikille, mutta etenkin heille, jotka kuvittelevat uskonsa tekevän heistä muita parempia. Hyvä runo.
Hyvin pakattu rivi riviltä ...kokemuksen tuntua...Kaikki, vaikeillekinmatkoille ...katse taas nostettuna ylös...ja rartsastus voi alkaa ryhdikkäästi.
syvää viisautta
pidin todella paljon
Mie en ainaskaan mieluusti tottuutta tuuttaa, kun tämän päivän totuus voi olla huomisen valhe. Niin se vain on.
Sivut