Katseleppa joskus pikkasen aikaa nuoria lapsia.
Ei huolia ja stressin aiheuttamia harmaita hapsia.
Miksi? Mietin vastausta asiaa itsekseni useasti.
Lopulta tajusin, kas nehän tuntee aina aidosti.
Kun on suuri tai ihan pikkuriikkinenkin suru,
tulee siitä välittömästi pahan olon purkava poru.
Kätketä ei myös hyvän olon tunnetta tai riemua.
Voi sitä silmien välkettä ja helisevää naurua.
Me aikuisemmat usein tunteet toisiltamme peitetään.
Ehdotan et muutamaks päiväks naamiot pois heitetään.
Joku saattaa sanoo taas: toi on ihan sairasta,
mut lupaan teille et varmasti aivan vaaratonta.
Selite:
vanhaa kännykkärunouttani pikkaisen muokattuna
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Patoutuneet tunteet on hyvä saada purkautumaan tavalla tai toisella.
minä osaan tunteeni näyttää...joskin olen saanut näpilleni sen takia...olisikin että kaikki osaisivat näin tehdä...aidot tunteensa näyttää...
Sivut