syksy

Puut seisovat luonnossa aivan alastomina.
Tuulen, tuon rajun rakastajan, riisumina.
Tuntuu et harmaan taivaan alle hautautuu.
Läheinen niittykin jo pystyyn kuihtuu.
Järven pinnan kylmyys riitteeseen kahlitsee.
Viimeisinä joutsenetkin pois lähtöä tekee.
Päivän valokin tuntuu liian aikaisin hiipuvan.
Ihan ku katselis taistelua elämän ja kuoleman.
Synkkä syksyinen virta imaisee helposti mukaan.
Käännä katsees hetkeks navastas kaveris suuntaan.
Ehkä hän pelastajaa virrassa taistellessa odottelee.
Muista, pienistäkin asioista elämän jälleen hymyilee.