Lähipäivät on kuin utuisia unikuvia.
Ympärilläni pyöriviä touhuavia naisia.
Letkuja, piikkejä ja koneen piippausta.
Kiireen keskelle hyvinvoinnista huolehtimista.
Muistikuvia menneisyydestä palautuu.
Jossain niistä ryppyinen lapsi parkuu.
Valkoinen hahmo jotain siinä touhuaa.
Sitten pienen nyytin äidille ojentaa.
Yhdes hymyilevä nainen verikoetta ottaa.
Painon, pituuden ja kuulon pojalta tarkistaa.
Yölläkin hento vaalea lasinsiruja käestäni nyhtää.
Haavankin hän puhdistaa ja laastarilla peittää.
Hassua kaikki nää kuvat on niin kauniita.
Enkelin johdolla olen matkalla kohti taivasta?
Havahdun pehmeisiin sanoihin: hei, herää.
Yritän varovasti raottaa ees toista silmää.
Kysymys varovainen huulitani: taidan elää?
Sisar hento vaalean silmiinkiin hymy leviää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi