Muistatko
kun kävelimme hiekkarannalle
Pelasimme leikkisästi hippaa
ja kaaduimme matalaan veteen
Silloin suutelimme ensi kerran
Muistatko
kun talvipakkasella
katsoit minuun
ja kylmä muuttui kesäksi
Muistatko
kun äitisi kuoli
miten valvoimme koko yön
itkien, murehtien
vaikka tiesimme, että
hän meni kotiin
Muistatko
miten elämämme ilot ja murheet
kietoutuivat toisiinsa
ja emme enää eläneet yksin
vaan toisillemme
Tuon kukkia sinulle joka kevät
kunnes kukat eivät enää kasva
aurinko ei enää paista
eikä aika enää kulje
Kukkia sinulle
rakkaani
Selite:
Rakkaus on kuolemaa väkevämpi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Elämä yhdistää - kaunis on tämä vahva rakkausrunosi.
Hyvää syntymäpäivää auringonsäteiden kera :)
Todella romanttinen tunnelma tässä runossa.. siis tää on mahtava!!!
Ei mun varmaan tarvi joka runoa erikseen arvostella.. sanon kuitenkin että ne on kaikki huippuja.. kiitos kiitos!!!
Kuulut muuten minun suosikkirunoilijoiden tarkkaan valittuun joukkoon (olipas pitkä lause..) !! Joka tarkoittaa että oot hyvä..!! (Tosi runoilija..)
voinkohan "edes" sanoa; Ihana.
Sydämeni pakahtuu tunteeseen runossasi. Hyvä!
Kun tuommoista saa elää, niin sen muistanee dementikkokin, ja sille hymyilee. Näin on näreet.
Aivan upea runo. Sanataidetta parhaimmillaan.
Sivut