Kun luen kirjeitä
joita kirjoitimme vuosia sitten
minä palaan takaisin nuoruuteen
ja siihen aikaan
kun rakastuimme
Olit aina kaunis ja haluttava
minä aina ihmettelin
mitä sinä minussa näet
En koskaan uskaltanut kysyä
kiitin vain Jumalaani
Muistan riitamme
ja sen vuoden
kun asuimme erillämme
ja soitimme joka päivä
Ja kun palasimme takaisin
me menimme kotiin
En koskaan tiennyt
enkä ymmärtänyt
miten jokainen ryppy ja harmaa hius
teki sinusta kauniimman
Nykyään
kun luen kirjeitä
joita kirjoitimme vuosia sitten
minä kaihoten odotan
että näemme taas
Minä tulen pian.
Selite:
Ei tuppaa kuolemakaan oleen rakkauden ja rakastamisen esteenä.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä aiheutti hengenahdistusta..
Niin täynnä tunnetta on. En osaa sanoa muuta, kuin että mykistävä, etenkin viimeinen säe.
Uskomattoman kaunis. Jokin menetetty elää muistoissa, tavaroissa, kuvissa, kirjeissä.
Mieletön voima tässä tuotoksessasi!
Sivut