Joka kerta, kun puhun kanssasi
tuntuu, etten tiedä sinusta mitään.
Mietin, tunnenko sinua ollenkaan...
Koitan kuvitella sinut
miltä sinä näytät
mitä sinulla on päälläsi.
Ehkä sinä syöt jotain siinä samalla.
Ehkä teet jotain muuta.
Kuvittelen sinut istumassa omassa rauhassasi
tai ulkona kävelyllä.
Kuvittelen sinut ystäviesi luona,
naurat heidän kanssaan.
Ja toivon, että hieman silti tunnet pientä kaipausta.
Tiedän,
olen itsekäs.
Mutta tahtoisin ajatella,
että kaipaat minua.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihan vain: funtsaapa tuohon sinän tilalle isäsi tai äitisi. Tuli vain mieleen...
Noin olen miettinyt useasti...
Hieno runo.
Sivut