Näin mestarin puutarhassa
hän itki verta
ja niissä näin itseni
vuodatettuna takaisin maan tomuun
Mitä syvemmälle kyyneleet valuivat
sitä syvemmälle mestari tuli sisääni
Mitä enemmän verta vuodatettiin
sitä eloisammaksi puutarha kasvoi
Minä olin lintu oksalla
minä olin puu, missä lintu istui
minä olin kivi, mihin mestari nojasi
minä olin maa, mihin kyyneleet vajosivat
Minä elän
en enää minä
vaan mestari minussa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää oli aika jännä runo.. Sai mut aika hiljaseks mahtipontisuudellaan. Ei voi kuin ihailla tätäkin teosta..
Sivut