Kuunvalossa on kuiskaus
ja tuulessa näen totuuden
miten huojuvat puut
ja kimallus vedessä
voivat tehdä minusta onnellisen
En saata enempää toivoa
kuin hyväksyntäsi
Sinä otat minut syliisi
ja teet minusta taas lapsen
Tietoni ja viisauteni
ne ovat turhuutta
ja arvotonta
Mutta sinulta saan ilon
ja laupeuden yhdessä tyytyväisyyden kanssa
Ja minkä sinä annat
sitä ei mikään mahti voi minulta viedä
Selite:
Kiitos, Isä!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on hieno. Pidän tästä paljon
voih.... kaunista, niin äärettömän kaunista ja herkkää
mieleeni nousi tän runon myötä jälleen se hetki jonka sain viettää pari viikkoo sitten eräässä kivenkolossa Isän hellässä hoidossa
saanhan kopioida tän mun Raamatun väliin???
Samalla tosi...kapinallinen ja henkevä! Etten sanois hengellinen...äh, taas yksi sana joka ei kuulu sanavarastooni. Mutta käsittäköön kukin sen tahollaan miten parhaaksi näkee. Tai tuntee.
Sivut