Minä itken
ja talletan kyyneleeni
laitan ne teepannuun talteen
ja aina kun ajattelen sinua
minä valelen arpisen sydämeni suolalla
En kestä sitä tuskaa
mutten halua unohtaa sitä kipua
en kestä sitä murhetta
mutten halua jättää suruanikaan
Sinä sait silmäni vuotamaan
kun olin jo muuttunut kiveksi
ja sinä teit kevään talvesta
kun minä olin routaa
Minä juon kyyneleeni
ja saan niistä voimani
Vaikka nyt olenkin murheellinen
ennen en tuntenut mitään
Itkun keskellä kiitollisuutta...
Selite:
Ilman kipua ei kasva.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
