Aina kun kuulen äänesi
tai näen kasvosi
tai vain ajattelenkin sinua
iloni peittää melankolia
ettet koskaan ollut minun
Tiettyjä rajoja
tiettyjä viivoja vedessä
joiden yli ei vain voi kulkea
ja minä kierrän sinua laivan lailla
enkä koskaan rantaudu
Sinä ja minä
emme koskaan olleet 'me'
koska maailma ei sallinut sinun olla minun
ja minulle jäi vain rikkinäinen unelma
siitä mitä yhdessä olisimme voineet olla
Ja jos vielä kannankin sen siruja mukanani
niin älä laske sitä minulle syyksi
sillä joillakin on vielä vähemmän
Sillä he eivät ole koskaan itkeneet tähtesi
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
