Astun asemalta aikakoneeseen.
Kiskot vievät itään.
Tuntien jälkeen junasta
nelipyöräiseen
asfaltilta sorateille
metsä tihenee asutus harvenee.
Lukemat kylteissä hupenevat ja
paine rintalastassa hellittää,
solahdan
tarpeista tyytyväisyyteen
kiireestä keveyteen.
Olen lapsuuden loputtomat kesät
ahomansikat heinänkorressa ja
lettukestit leikkimökillä.
Olen ratamonlehti laastarina
ketunleivät ja
koppakuoriaiset.
Olen kymmenen tikkua laudalla,
pyöräretki mummolaan ja
uinnista ruttuiset sormenpäät.
Olen se,
joka ei täältä koskaan
kokonaan lähtenytkään.
Olen kotona taas.
Kiskot vievät itään.
Tuntien jälkeen junasta
nelipyöräiseen
asfaltilta sorateille
metsä tihenee asutus harvenee.
Lukemat kylteissä hupenevat ja
paine rintalastassa hellittää,
solahdan
tarpeista tyytyväisyyteen
kiireestä keveyteen.
Olen lapsuuden loputtomat kesät
ahomansikat heinänkorressa ja
lettukestit leikkimökillä.
Olen ratamonlehti laastarina
ketunleivät ja
koppakuoriaiset.
Olen kymmenen tikkua laudalla,
pyöräretki mummolaan ja
uinnista ruttuiset sormenpäät.
Olen se,
joka ei täältä koskaan
kokonaan lähtenytkään.
Olen kotona taas.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kokonainen runo matka tihkuu niin tunnelmaa mihin liikuttuu,
kuin vanha kunnon suomi filmi
kyllä tykkäsin
Kulkijana sai ihimetellä maailmaa
Ja sen ihmeitä
Eikä tarvinnut arvuutella
Pitääkö joku huolta
Rakastaa.
Sivut